Paluu arkeen
Koulut ovat alkaneet ja suurimmalla osalla lomakin on ohi. On arkeen palaamisen aika ja moni myös nauttii siitä. Päivärytmi palaa normaaliksi ja elämä lähtee rullaamaan normaalia tahtia. Kohta alkavat myös monet harrastukset ja tekemistä riittää päivästä toiseen.
Sitten on se asian toinen puoli. Arki on arkea rutiineineen ja se saattaa tuntua tylsälle. Vaihtelua on vaikea keksiä ja arki velvollisuuksineen tympii. Kun siihen lisää lisääntyvän pimeyden, surkean ilman ja pitkän matkan seuraavaan lomaan, voi elämä tuntua ankealta.
Voiko kysymys olla asenteesta? Jos on, siihen voi vaikuttaa. Jos kysymys on näkökulmasta, siihenkin voi vaikuttaa. Asian tilaan vaikuttaa jo sellainen pieni asia, että valittaako vai eikö valita. Jos joka aamu aloitan valituksen elämän tylsyydestä ja velvollisuuksien määrästä, niin miten ihmeessä elämä voisi muuta ollakkaan.
Ihan sama toisin päin. Jos koetan löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää tai edes kohtuullista, sitä varmasti löydänkin. Kysehän on loppujen lopuksi siitä, mitä viljelen, sitä kasvatan. Jos viljelen hyvää ja tyytyväisyyttä, se kasvaa. Jos viljelen surkeutta ja tyytymättömyyttä, se kasvaa.
Mutta ei tämä ihmisen elämästä todellisia vaikeuksia poista, se on selvä. Mutta turhan valittamisen se voi poistaa, kokeile vaikka. Kiitollisuuskin lisääntyy etsimällä kiitollisuuden aiheita ja sitä viljelemällä.
Jospa yritetään yhdessä tehdä käynnistyvästä syksystä parempi – tuetaan toisiamme tiellä, jota valittaminen ja tyytymättömyys ei reunusta. Ehkä me silloin olisimme myös mukavampia toinen toisiamme kohtaan. Eikä syksyn lisääntyvä pimeys ja sateetkaan tuntuisi niin ankeilta.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
