Burgerin anatomia, osa 3: Munkkis, Loimaa: Pekoni Burger

Viljasiilojen noustessa pilvien tasolle silmieni edessä tiedän, että nyt olemme saapuneet perille. Loimaa ei ole tällä tavoin kutsunut minua aiemmin luokseen, mutta ilmiannon perusteella nyt olen saapunut. Löysätkää vyönne ja päästäkää irti pidättäytyvistä tuntemuksistanne, arvoisat kotiseutulaiset, on aika astua sisään hurrikaanin tavoin ihmisten tietoisuuteen iskeytyneeseen Munkkikseen. 

Burgerin anatomia, osa 3: Munkkis, Loimaa: Pekoni Burger | Ruoka | Kotiseutulainen

Keittiöstä kantautuva tunnelma ja tarjolla olevat tuotteet kielivät totuuden universaalilla kielelläsiitä, että tällaisia tuotteita on mahdotonta tuoda tähän maailmaan,jos ei omaa riittävästi palavaa intohimoa ja rautaista ammattitaitoa.

Ensimmäinen havainto pienen kokoiseen paikkaan astuessani, on silmien eteen ankkuroitu vitriini, joka on täyttynyt valtaisalla katraalla kauniin näköisiä donitseja. Valikoiman pitäessä sisällään yli 60 erilaista donitsia ja “cronitsia”, näky ymmärrettävästi hiljentää minut täysin ja varastaa huomion keltä tahansa Munkkikseen tulevalta. 

Edina ja Drilon

Tiskin takana on paikkaa emännöivä Edina, joka ystävällisyydellään toivottaa seurueemme tervetulleeksi. Pienen tiskin takana olevan keittiön puolella toimii Munkkiksen isäntä, omistaja ja tuotosten arkkitehti Drilon. Edina kertoo, että he ovat asuneet Loimaalla jo yli 10 vuotta, mutta Munkkis tuotiin tähän todellisuuteen vasta noin reilu vuosi sitten. Eli kyseessä on koko koronan elinkaaren nähnyt nuori ravintola. 

Mukanani Munkkikseen on tullut Vege-Ville, jonka panostus reissullamme ei kohdistu burgeriin tänään. Hanne-Kissa on myös tullut saattamaan yhden burgerin ikuiseen kadotukseen. Asiakaspaikkoja sisällä on laskujeni mukaan noin 12, mutta terassilla on ainakin toinen tusina lisää. Saamme sadepäivästä ja rajotteista huolimatta haalittua pöydän itsellemme. 

Ah, Pekoni Burger!

Tilaan Pekoni Burgerin (annoksen hinta 11.90 €) epäröimättä. Sisäinen lapseni kaipaa vuoropuhelua ja olen asennoitunut kaappaamaan loimaalaisen burgerin sieluineen sen leikkikaveriksi tänä iltana. Hanne-Kissa tyylilleen uskollisesti tilaa kolme pihviä sisältävän Tripla Burgerin, joka kertoo karua kieltään siitä, että tämä seurue ei saapunut paikan päälle leikkimään. Saamme burgerit suhteellisen nopeasti pöytään. Vege-Villen nautiskellessa tyytyväisenä teetä Kinderin ja mansikan peittämän donitsinsa kera, on aika keskittää huomioni Pekoni Burgeriin. Pekoni Burgerin kylkeen on aseteltu lohkoperunat, joiden päällä on hieman fetatyylistä juustoa Kosovosta, josta he ovat Drilonin kanssa saapuneet aloittaen hitaan mutta varman loimaantumisprosessinsa. Pieni coleslaw, muutama sipulirengas ja paprikadippi ovat avustavassa roolissa burgerin rinnalla.

Ruskeat rapisevat paperit, hiljentyneet suut ja kirkollisen harras tunnelma pöydässä kertoo hetken tulleen, ja isken hampaani kiinni ensi kertaa loimaalaiseen burgeriin! Edinan ja Drilonin itse leipoma sämpylä ei jää ainoastaan pintapuoliseksi kaunottareksi, vaan sen maku ja koostumus ovat myös erinomaisia! Kannen alla ketsuppi, sinappi, savustetulta maistuva pekoni, juustoinen pihvi, raikas ja runsas salaatti, sekä orginaali talon keittiössä valmistettu kurkku-paprika-majoneesi ovat kirjaimellisesti matkalla kohti pedon kitaa! Jos tämän kaltainen, korkean hintalaatusuhteen burgeryksikkö olisi käsieni ulottuvissa päivittäin, se olisi osa päivärutiiniani. Hanne-Kissa on jo tuhonnut Tripla Burgerinsa ja näyttää puhaltelevan naudanpihvien aiheuttamaa ahtautta epätoivoisesti vatsastaan pois, sillä päivä ei ole ohi.

Burgerin anatomia, osa 3: Munkkis, Loimaa: Pekoni Burger | Ruoka | Kotiseutulainen
Burgerin ja cronutsin nauttiminen Munkkiksessa oli uskomaton kokemus!
On ymmärrettävää, että ihmiset saapuvat pohjanmaalta asti asioimaan Munkkikseen. 

Jälkkäriä

Munkkiseen on mahdotonta tulla ilman etteivätkö ajatus, silmät ja nenä kutsuisi donitsia tai cronutsia luokseen. Oma valintani runsaasta valikoimasta osuu LionCronutsin kohdalle (5,70€/kpl). Cronutsi on siis kuin donitsi, mutta sen rakenne on rapsakampi ja hieman erilainen. Tämä kyseinen cronutsi on kuorruteltu ilmeisesti legendaarisella italialaisella kaakao- ja hasselpähkinälevite Nutellalla, johon siivutetut Lion-patukan palaset asettuvat kauniisti. Kinuskikastike viimeistelee tämän luomuksen ja olen onnellinen, etten pukeutunut Versace’en, sillä tätä herkkua tuhotessa on mahdotonta välttyä sotkemiselta.

 Jo Pekoni Burger oli mieluisa ruokailukokemus, mutta ensimmäinen palanen LionCronutsia on kuin kutsumaton ja impulsiivinen rakastuminen. Se saapuu paikalle yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ottaa makuaistisi ja kehosi haltuun silmänräpäyksessä.

Teksti ja kuvat: Matti Paavilainen

Aiheeseen liittyviä juttuja