MetsäAnna lähiluontokohteessa: Humppilan Lahnavuoressa kasvaa ikikuusikkoa

Lahnavuori on 13,6 hehtaarin kokoinen Luonnonperintösäätiön suojelumetsä Humppilassa Kiipunjärven itärannalla. Säätiön omistuksessa se on ollut vuodesta 2013, jolloin Lauri ja Helvi Myllyojan perikunta myi metsän korkeinta kauppahintaa tarjonneelle säätiölle. Aikoinaan metsä on kuulunut Jokioisten kartanolle.

MetsäAnna lähiluontokohteessa: Humppilan Lahnavuoressa kasvaa ikikuusikkoa | Luonto | Kotiseutulainen

Metsä lumosi sammalpeitteellään

Lahnavuoren metsä oli avoimessa myynnissä kaikille ostajille. Kirkkoherra ja luonnonystävä Ilkka Wiio lähetti sähköpostia säätiölle myyntikohteesta perikunnan luvalla. Viestissään hän kuvaili aluetta yhtenä viimeisistä vanhoista metsistä Humppilan alueella. Luonnonperintösäätiö kiinnostui kohteesta ja teki sinne tutustumiskäynnin. Säätiö ja perikunnan edustaja Sami Myllyoja kiertelivät metsässä useiden tuntien ajan. Säätiö vakuuttui näkemästään. Kauniit pikkusuot kallioiden välissä ja ympäröivä vanha metsä poikkeuksellisen paksuine sammalpeitteineen lumosivat. Lisäksi järvenrantasijainti sekä alueen lähteisyys olivat ostotarjousta siivittäneitä erityispiirteitä. 

Vanhan metsän perintö säilyy

Lauri ja Helvi Myllyoja olivat luonnonystäviä eivätkä koskaan omistusaikanaan suorittaneet metsässä hakkuita. Ainoastaan tuulenkaatojen korjuuta tehtiin, ja myrskyaukkoihin istutettiin puita 2000-luvun alussa. Metsästys oli jo heidän aikanaan Lahnavuoressa kielletty, kuten nykyäänkin.  Perikunnan mielestä oli hienoa, että metsä päätyi Luonnonperintösäätiölle.Vanhan metsän perintö ja muisto Lauri ja Helvi Myllyojasta säilyivät siten tuleville sukupolville. Ratkaisu ei ole kaduttanut vielä tänäkään päivänä, päinvastoin vahvistunut luontokadon kiihtyessä. 

Suojelu nostatti erilaisia tunteita

Sami Myllyoja kertoo suojelupäätöksen herättäneen paikallisissa pääosin positiivista suhtautumista. Monien sieni- ja marjapaikka pysyi entisellään. Tosin epätietoisuudesta johtuvaa kielteisyyttä heräsi alueen maanomistajissa. Pelättiin esimerkiksi pystyyn kuolleista puista leviävän naapurimetsiin metsätuholaisia. Myllyoja haluaa hälventää tätä huolta kertomalla valtion korvaavan taloudelliset menetykset, mikäli voidaan osoittaa tuholaisen olevan lähtöisin nimenomaan suojelualueelta. Metsätuholaisvahingot ovat rinnastettavissa hirvivahinkoihin, Myllyoja sanoo. Suojelualueen järvenpuoleisessa päässä sijaitsee myös kaksi mökkiä. Mökeille Myllyoja kertoo suojelualueen läpi vievän tien, jota koskevat täysin normaalit tieoikeudet 6 metrin rasitteineen. Tietä voi hoitaa normaalisti ja pitää auki tarvittavilla puiden ja pensaiden kaadoilla. Tavallisesta tienhoidosta poikkeavaa on ainoastaan se, että ison puun kaatuessa tielle, puuta ei saa käyttää polttopuuksi, vaan se on siirrettävä metsään lahopuuksi.

Suhde metsään jatkuu entisellään

Perikunnan jäsen Sami Myllyoja omistaa palan Lahnavuoren ikimetsää nyt yksityishenkilönä syntymäpäivänään saamansa lahjan myötä. Myllyojan suhde Lahnavuoreen on säilynyt vahvana huolimatta siitä, että se ei ole itsellä omistuksessa. Hän käy metsässä ympäri vuoden samoilemassa, syksyllä lähes viikoittain. Metsässä on Myllyojalle läheisiä, muistorikkaita paikkoja, joissa hän on jo lapsena isänsä kanssa evästänyt. Erityisen tärkeä kohta on sammalmättäinen suolampare, jonne on päästävä joka metsävierailulla tarkistamaan tilanne. Sieltä myös alkavat Myllyojan sienestysretket. Innokkaana sienestäjänä hän kerää sieniä myös muille ja tuntee metsän sienipaikat. Lahnavuorella sienikori täyttyy useimmiten suppilovahveroista, kanttarelleista ja kosteikkovahverosta. Mieleinen paikka Lahnavuoressa on myös vanha ruoppalohko. Erityisesti metsän tuoksu eri kosteuksissa on Myllyojalle tärkeä aistielämys. Juolukan ja suopursun tuoksut ovat erottuvimmat. 

Lahnavuorella oma metsänvartijansa

Myllyoja toimii Lahnavuoren ikimetsän vapaaehtoisena metsänvartijana. Hän raportoi ja lähettää valokuvia Luonnonperintösäätiölle havainnoistaan metsässä, kuten kaatuneista puista tai uusista lajilöydöksistä, muutoksista ja erikoisuuksista. Linnut ovat miehen erikoisalaa jo pikkupojasta lähtien. Tosin hän kertoo vanhan kuusikon olevan melko hiljainen lintumetsä, ja lintujen enempi piileskelevän siellä. Kasvilajistoa hän tuntee mielenkiinnostaan johtuen jokseenkin paljon, muttei omasta mielestään lukeudu sen erikoisemmaksi luonnontuntijaksi. Yhteistyötä Luonnonperintösäätiön kanssa tehdään myös, jos on tarvetta esimerkiksi talkoille jonkin vieraslajin, kuten jättiputken tai jättipalsamin, kitkemiseksi.

Luonnonperintösäätiötä helppo lähestyä

Sami Myllyoja suosittelee Luonnonperintösäätiötä suojelujärjestönä, jos joku on kiinnostunut heidän toiminnastaan. Vanhojen metsien suojelu on säätiön tärkein tehtävä ja sydämen asia. Hän kehuu Luonnonperintösäätiön toimihenkilöiden olevan helposti lähestyttäviä ja vastaanoton olevan lämmin. Ihmisillä siellä on nimet ja kasvot. Lähimmät yhteyshenkilöt ovat Somerolla ja Hämeenlinnassa, jolloin paikan päälle saa kävijät melko lyhyelläkin aikavälillä. Metsähallituksen hän kokee melko etäisenä ja kasvottomana toimijana, mutta toisaalta Metsähallituksella on käytössä useampia erilaisia suojeluvaihtoehtoja. Myös Luonnonperintösäätiö saa Metso-rahoitusta ja Ely-keskuksen tukea suojeluun Sami Myllyojan mukaan. Lisäksi Myllyoja suosittelee Luonnonperintösäätiön ikimetsiä ”aineettomana” lahjana kaikille asiaa arvostaville.Muun muassa hänen yhteistyökumppaniyrityksensä sai metsää lahjaksi viettäessään 20-vuotistaivaltaan. Luonnonperintösäätiön toiminta perustuukin pitkälti lahjoitusten varaan.

Kalliota kuusikon keskellä ja mustikkamättäitä

Mitä tulee maastoon, on Lahnavuori vaihtelevaa ja mosaiikkimaista kalliokumpareineen ja lähteisine suolampareineen. Välillä kallio kohoaa jopa jyrkänteinä. Alueesta yli puolet on vanhaa yli satavuotiasta aarniomaista kuusikkoa. Se kiertää yhtenäisenä nuorempia kalliomänniköitä. Metsänpohjaa peittää paksu sammalmatto, jota halkoo jokunen peuranpolku. Metsä on otollinen mustikkapaikka ja marjastus onkin Lahnavuoressa sallittu. Erikoisuutena on metsänlehmus, jota Sami Myllyoja kertoo metsässä esiintyvän. Metsässä oli kosteaa ja hiljaista sekä runsaasti mustikkaa, totesi myös allekirjoittanut sateessa alueella kulkiessaan.

Lahnavuori arvokasta kallioaluetta

Luonnonperintösäätiön Hämeen suojelualueista Lahnavuori on toiseksi suurin pinta-alaltaan. Siihen kuuluu lisäksi erillinen vajaan puolen hehtaarin runsaspuustoinen palsta, joka sijoittuu pääalueen itäpuolelle. Se on kosteapohjainen kasvaen enimmäkseen vanhoja kuusia.Lahnavuori on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi ja geologiseksi suojelukohteeksi.

MetsäAnna

Aiheeseen liittyviä juttuja