Sienimetsään ei pidä mennä kiireellä

− Sieniharrastus on halpa, eikä se ole mitään välineurheilua. Metsässä liikkuminen laskee stressitasoa ja rauhoittaa. Lisäksi voit saada mukaan hyviä syötäviä ruokasieniä, Tuuli Laine innostaa ihmisiä syksyiseen metsään.

Sienimetsään ei pidä mennä kiireellä | Luonto | Kotiseutulainen

Kehnäsieniä löytyy jo.

Jos et tunne yhtään sientä, Laine neuvoo menemään kirjastoon ja lainaamaan sienikirjoja. Hän suosittelee opettelemaan ensin parin, kolmen sienen tuntomerkit.

− Kannattaa aloittaa yleisimmistä, suositelluista ruokasienistä, jotka ovat yleensä melko satoisia. Ja sitten metsään rauhallisella mielellä.

− Sienestäminen ei saa olla suorittamista vaan rentoutumista. Kuuntele metsän ääniä ja rauhoitu. Poimi syötäväksi vain sieniä, jotka varmasti tunnet turvallisiksi ruokasieniksi. Jos näet sellaisia sieniä, joita et vielä tunne, laita ne ruuaksi tarkoitetuista sienistä erilleen, esimerkiksi suu auki olevaan paperipussiin ja tutki kotona sienikirjaa.

Sienimetsään ei pidä mennä kiireellä | Luonto | Kotiseutulainen
Tuuli Laineella on oikeaoppinen, osastoitu matala päreinen sienikori. Oma paikkansa on niin sienille ja sieniveitselle sekä täyteen ladatulla puhelimella, jossa on 112-sovellus.

Älä kanna roskia kotiin

Sienet kannattaa puhdistaa hyvin metsässä ja katsoa, että ne eivät ole toukkaisia. Tähän tarvitset sieniveitsen, jonka toisessa päässä on pieni harja. Tämän voit puuttuessa korvata ohutteräisellä hedelmäveitsellä ja pullasudilla.

Sieni pitää ottaa kokonaan kevyesti kiertäen irti maasta, sillä jalassa on monesti tuntomerkkejä, joita tarvitsee lajin varmaan tunnistamiseen, Laine neuvoo.

Usea kerää sieniä muovipussiin tai -ämpäriin, eikä näin pitäisi tehdä. Matala, ilmava, esimerkiksi pärekori on oikein hyvä. Sieniä ei kannattaisi kerätä sateella vaan kuivalla säällä.

Kun sienen on irroittanut maasta, sienisolut jatkavat hengittämistä ja sieni alkaa pilaantua. Pahimmassa tapauksessa hyvistä ruokasienistä tulee limaisia ja märkiä ja voit saada ruokamyrkytyksen.

Esimerkiksi herkkutatit pilaantuvat nopeasti. Sieniin olisi hyvä suhtautua kuin tuoreeseen kalaan säilyvyyden suhteen.

− Kun tulet kotiin, käsittele sienet mieluiten heti. Osa rouskuista vaatii keittämisen kirpeyden poistamiseksi. Usea kuivaa suppilovahveroja ja tatteja. Kantarelleja usein pakastetaan, kun ne on käytetty paistinpannulla, jota neste saadaan pois.

Laine kulkee metsässsä pääasiassa yksin. Aloittelevan sienestäjän on hyvä päästä aluksi tutun mukaan. Tämä tuntuu turvallisemmalta. Ainakin olisi hyvä kertoa jollekin, että on lähdössä yksin metsään.

− Tosin metsässä on turvallisempi liikkua kuin ison kaupungin keskustassa, Laine sanoo.

Metsäretki vastaa huvipuistomatkaa

Jos näkee paljon sieniä, voi innostua niin, että menettää suuntavaiston eikä tiedä, missä on täpö täynnä olevan korin kanssa. Kannattaa pikkuhiljaa laajentaa keräämisaluetta.

Koska maassamme on mahtava jokamiehen oikeus eli saat kerätä metsästä marjoja ja sieniä, tätä kannattaa hyödyntää.

− Esimerkiksi Loimaan Metsämaalla ja Virttaalla on hyviä sienimaastoja. Virttaan mäntykankailla lastenkin on helppo kulkea. Korona-aikana metsäretki lasten kanssa voi olla yhtä antoisa kuin meneminen huvipuistoon, Laine sanoo.

Kirjojen lisäksi saat sienitietoutta Facebookista Suomen sieniseuran sivuilta, josta löytyy myös Suomen parhaimmat asiantuntijat.

Laine innostaa menemään myös sieninäyttelyihin, jos sellaisia järjestetään syksyllä. Voit ottaa mukaan  omia sieniä, joita et tunne.

− Syyskuu on usein  runsainta sieniaikaa ja metsässä on paljon eri sienilajeja. Eiku metsään vaan, Laine innostaa.

Sienimetsään ei pidä mennä kiireellä | Luonto | Kotiseutulainen
Tuuli Laine on löytänyt haperon.

Sieni-innostus iski Tuuli Laineeseen

Loimaalainen Tuuli Laine toivoo hienoa sienisyksyä. Sään ääri-ilmiöt voivat tuoda uusia, harvinaisiakin löytöjä. Tosin sienet ovat arvaamattomia, eikä niitä voi tilata tiettyyn paikkaan. Sateita on ainakin saatu viime aikoina.

Laine innostui kunnolla sienistä vuonna 2014. Hän alkoi keväällä juosta pururadoilla. Mutta kun jalat kipeytyivät syksyllä, juoksu piti vaihtaa kävelyyn.

− Huomasin, että metsissä kasvaa paljon erilaisia sieniä. Syksyllä vielä uutisoitiin erinomaisesta herkkutattivuodesta, Laine muistelee.

Lapsuudesta sienet olivat tuttuja hänelle. Äiti keräsi usein rouskuja ja niitä keitettiin iltaisin kotona. Mutta sitten sienet unohtuivat pitkäksi aikaa.

Tämän jälkeen Laine on perehtynyt sieniin tavallista sienestäjää paremmin. Hän tunnistaa tällä hetkellä ainakin 300 sienilajia.

− Minä bongaan sieniä, jokuset bongaavat lintuja. Haluan jatkuvasti syventää sienituntemustani, eikä siinä koskaan tule valmiiksi.

Laine sanoo talviaikaan kertaavansa sienikirjoja tulevaa sienikautta ajatellen ja saattaa tutkia kerättyjä sieninäytteitä mikroskoopillaan.

Vaikka hän lainasi kirjastosta ensimmäiset sienikirjansa, nyt hänellä on lähes sata omaa sienikirjaa.

Kauppasienipoimijakurssin Laine suoritti syksyllä 2015. Vaikka hän ei kerää sieniä myyntiin, Laine halusi testata tietämystään.

Ei suuri saalis, vaan uusi sienilaji

Neljä vuotta sitten hän opiskeli Kullaan metsäopistossa sienineuvojaksi. Kurssi käsitti kaksi viikkoa etäopintoja ja viikon verran lähiopetusta. Ajatuksissa oli joskus myös järjestää sieninäyttely.

Laine on siitä harvinainen sienestäjä, ettei hän mene metsään suuren saaliin toivossa, vaan siksi, jos löytäisi uusia sienilajeja.

− En nykyisin käytä paljoa sieniä ruuanlaitossa. Kun kerään syötäviä sieniä, olen lahjoittanut niitä naapureille ja tutuille. Minulla ei ole tällä hetkellä tiettyä lempisientä eikä  bravuuri sieniruokaa. Hyviä ruokasieniä on niin paljon, että niistä on vaikea valita. Sienipasta toimii aina, Laine naurahtaa.

Keittiössä on kuitenkin lähes 20 lasipurkkia kuivattuja sieniä herkkutateista sikurirouskuun.

Laine on lisännyt sienitietämystään ja oppinut uutta kuulumalla kolmeen sieniseuraan: Suomen sieniseuraan, joka on samalla Helsingin paikallissieniseura sekä Tampereen ja Turun sieniseuraan.

Hänellä onkin kaikenikäisiä sieniystäviä ympäri Suomen. Yhteinen kiinnostus sieniin mahdollistaa tutustumaan hyvin erilaisiin ihmisiin, joihin ei todennäköisesti olisi ikinä muuten tutustunut. Tämä on ollut parasta sieniyhteisössä.

Laineella on mahdollista työnsä puolesta matkustaa ympäri Suomea ja aina, kun on vapaa-aikaa, hän tutustuu eri maakuntian sienimaastoihin.

Tuuli Laineen auton takaluukussa ovat aina saappaat, matala sienikori ja -veitsi.

Teksti ja kuvat: Sari Keskitalo

Aiheeseen liittyviä juttuja