Metsissä hieman lumituhoja
Metsät ovat alttiita erilaisille tuhoille, kuten lumi-, hirvi-, myrsky- ja tuholaistuhoille. Lumisen talven seurauksena lumituhoja on nyt ollut metsissä normaalia enemmän, kertoo Metsänhoitoyhdistys Loimijoen metsäasiantuntija Antti Koskinen.
− Lumituhot ovat onneksi hajanaisia. Pääsääntönä on yksittäisten puiden katkot. Pahat lumituhot ovat onneksi vähäisiä.
Lumituhoja syntyy, kun puiden oksille runsaina kertynyt tiivis lumi kostuu ja alijäähtynyt vesi jäätyy puiden latvuksiin. Kun jäätynyttä lumimassaa on kertynyt tarpeeksi, puiden oksat murtuvat ja katkeavat. Pahimmillaan katkeaa koko latvus. Kaikki puulajit voivat vaurioitua lumen painosta. Altteimpia lumituhoille ovat pitkään ylitiheänä kasvaneet juuri harvennetut männiköt. Lumituhoja voi syntyä myös keväällä taimikoissa, kun hankien pinnat alkavat laskea. Nyt on hyvä aika käydä katsomassa oman metsän tilanne.
Tuulituhoja vähän
Metsäasiantuntija Koskisen vastuualueena on Oripää, Loimaan kaupunki ja entisen Loimaan kunnan alueet pois lukien Metsämaa ja Kojonkulma. Koskisen mukaan tuulituhoja on talven aikana ilmennyt nyt vähän.
− Talvi alkoi hyvissä ajoin joulukuussa. Syksyn sateiden jäljiltä maat menivät jäähän ja puut pysyivät paremmin pystyssä. Myöskään pahoja myrskyjä ei nyt ole osunut tälle seudulle.
Tuulituhot ovat yleisin tuhonaiheuttaja metsissä, joista Koskisen mukaan ilmoitetaan. Hän kertoo metsänomistajien kohtuu hyvin vakuuttaneen metsiään, vaikkakin käyttäytymisessä on paljon vaihtelua maanomistajien keskuudessa.
− On sekä suuria vakuuttamattomia metsätiloja että pieniä hyvin vakuutettuja tiloja. Pahat myrskyt ovat lisänneet omalta osaltaan maanomistajien aktiivisuutta vakuutusten ottoon.
Kirjanpainaja tuholaisista yleisin
Lumen ja tuulen lisäksi metsiä piinavat tuhohyönteiset. Lämpenevän ilmaston myötä riski tuholaistuhoille on kasvussa. Antti Koskinen Loimijoen metsänhoitoyhdistyksestä sanoo metsänomistajien tunnistavan melko hyvin jo kirjanpainajan tuntomerkit. Muut tuhohyönteiset tunnistetaan heikommin. Uusi tuholaistulokas on havununna, mutta siitä ei Koskisen vastuualueella ole tehty vielä havaintoja. Tuhohyönteisistä kirjanpainaja on hänen mukaansa tehnyt seudulla eniten vahinkoja.
Kirjanpainaja on suomalaisen kuusikon pahin vihollinen. Lämpimänä kesänä se on riski varsinkin vanhoissa kuusikoissa, jotka ovat kärsineet lumi- tai tuulituhoissa. Metsä on tällöin heikentynyt vastustuskyvyltään ja on siksi vaarassa. Jos kuusikon tyvikaarnasta löytyy pieniä pyöreitä reikiä ja ruskeaa purua, tulee aluetta tarkasti tuhon laajenemisen estämiseksi ja taloudellisten tappioiden minimoimiseksi. Touko-kesäkuu on hyvä aika tarkkailulle.
Antti Koskinen uskoo jatkossakin tuulituhojen ja kirjanpainajan olevan lähiaikojen merkittävimmät tuhon aiheuttajan metsissä.
− Taimikoissa voi ajoittain näkyä hirvituhoja riippuen hirvikannan suuruudesta. Myyrätuhoja ilmenee aina myös vahvojen myyrävuosien jälkeen.Pahoja hirvituhoja ei ole eteeni aivan viime aikoina tullut. Tiedän kuitenkin muutamia metsäalueita, joissa hirvikanta on vahva ja tuhoja on ollut.
Hirvet syövät oksa- ja latvakasvaimia sekä katkovat runkoja talvella, riipivät lehtiä kesällä lehtipuutaimikoissa ja aiheuttavat runkojen kuorivaurioita sarvien hankaamisella ja syönnillä. Tämä aiheuttaa laatuvaurioita. 1-3 metrin lehtipuu- ja mäntytaimikot kärsivät vakavimmin hirvituhoja.
Vinkit metsäomistajalle
Mitä tulee metsätuhoriskien vähentämiseen tai varautumiseen metsänomistajan puolesta, neuvoo Koskinen olemaan miettimättä metsätuhoja liiaksi. Jos keskittyy liikaa miettimään metsätuhojen torjuntaa metsänkasvatuksessa, voi kaikki tuntua mahdottomalta.
− Muutamia perusasioita on hyvä huomioida, esimerkiksi suosia alalle sopivaa puulajia ja mahdollisuuksien mukaan suosia sekametsän kasvattamista. Ajoissa tehdyt metsänhoitotyöt pitävät puut elinvoimaisina ja ne kestävät tuhoja paremmin.
MetsäAnna
