Mokailu on elämän suola

Vaikka arjen pikku mokat usein harmittavat, jopa nolottavat, niistä voi oppia olemaan armollisempi itselleen ja saada hyvät naurut kaveriporukassa. Itseensä ja muihin ei kannata suhtautua liian ryppyotsaisesti. Jostain syystä vain tuntuu, että toiset mokailevat enemmän kuin toiset. Itse kuulun juurikin tähän porukkaan.

Monille on varmasti tuttua lähteä päiväkodista töihin siniset muovisuojat edelleen jalassa, kun on jättänyt lapsen hoitoon. Olen myös ihmetellyt miten kaupassa voi haista niin kamalan pahalle joka puolella, ja tajunnut että vaipparoskis on edelleen rattaiden alla korissa.

Olen hautajaisissa osanottojen sijasta sanonut onneksi olkoon. Tässä tapauksessa vainaja ei ollut maailman miellyttävin henkilö, mutta moka se silti oli.

Säästäväisenä perheen äitinä erehdyin menemään Stockmannille ruokaostoksille ja kysyin myyjältä “mitä nämä porkkana morot ovat? Onko ne halvempia kuin tavallinen porkkana?” Myyjä katsoi pitkään ja vastasi että morot on porkkana ruotsiksi. Lähdin Alepaan.

Lääkärin vastaanotolta poistuessani kävelin suoraan siivouskomeroon ja tokaisin “ai täällä on sun työvälineet” Puolustuksekseni kerrottakoon, että lääkäri oli häkellyttävän komea mies.

Olen myös maannut hammaslääkärin tuolissa jännityksestä jäykkänä silmät kiinni ja suu auki melko tovin, ennen kuin hoitaja ystävällisesti huomautti, että heidän työtään helpottaisi huomattavasti, jos otan maskin pois. 

Erityisen noloa on se, kun aikuinen ihminen saa hillittömän hihityskohtauksen tilanteessa, jossa muut ovat asiallisia eikä sinänsä ole mitään syytä nauraa. Tämä tapahtui hiljattain. kun olin vasta muuttanut Forssaan, enkä tiennyt omakotitaloasumisesta yhtään mitään. Työmiehet ja kuntotarkastaja ottivat puheeksi salaojat ja viemärien sukitukset. Mielikuvissani näin miten pienet mustiin pukeutuneet tontut hiippailevat salaa öisin kaivamassa ojia ja tunkemassa sukkia viemäreihin. Poistuin vessaan rauhoittumaan.

Mokailussa oma sekä muiden asenne on ratkaisevassa roolissa. Pelko siitä, mitä muut ajattelevat, on hukkaan heitettyä energiaa. Kenellä meistä on aikaa ja kiinnostusta pohtia tuiki tuntemattomien asioita. Mokaillaan rauhassa ja nauretaan itsellemme!

Tuija Brooker

Aiheeseen liittyviä juttuja