Koululaiselle on tärkeää hyvä näkö
Näkö, oppiminen ja koulumenestys liittyvät läheisesti toisiinsa. Asiantuntijoiden mukaan noin 80 % lapsen oppimisesta koulussa tapahtuu visuaalisesti. Hyvä näkö on avainasemassa päivittäin lapsen työskennellessä tietokoneella, lukiessa, kirjoittaessa tai katsoessa taululle. Lapsi tarvitsee hyvää näkökykyä myös leikkiessä sekä harrastuksissa. Lasten näköongelmien tunnistaminen ja havaitseminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää, sillä lapsen näkökyky kehittyy vähitellen.
Taittovirhe on tila, jossa kuva ei pääse muodostumaan tarkaksi silmän verkkokalvolle. Korjaamattoman taittovirheen oireina esiintyy silmien väsymistä tai rasitusta, jotka voivat ilmetä erilaisina kipuina kuten päänsärkynä tai keskittymisongelmina.
Myopiassa eli likitaittoisuudessa koululainen ei näe hyvin kauas, mutta näkee hyvin lähelle. Nykyään miinusnäön lisääntymistä voidaan ehkäistä siihen suunnitelluilla linsseillä ja piilolinsseillä, eli tarkoitetaan miinusnäköä korjaavia hoitolaseja.
Hyperopiassa eli kaukotaitteisuudessa koululainen ei näe tarkasti lähelle ja tätä korjataan plusmerkkisillä silmälaseilla tai piilolinsseillä.
Hajataittoisuus eli astigmatia tarkoittaa sitä, että silmän taittavat pinnat eivät ole samanmuotoisia keskenään ja valonsäteet taittuvat silmässä epäsäännölliseksi alueeksi.
Erilaisia silmiin liittyviä oireita ovat muun muassa kuivat silmät, liiallinen kyynelehtiminen, vaikeudet tarkentamisessa tai lähityöskentelyssä, kipeät ja ärtyneet silmät, sumentunut näkö, lisääntynyt valoherkkyys, silmien väsyminen ja voimakas räpyttelyn tarve. Oireina voi esiintyä myös päänsärkyä sekä niska-, hartia- ja selkäkipuja. Tällaisille oireille altistavia tekijöitä ovat digitaalisten laitteiden pitkäaikainen käyttö (tietokoneet, älypuhelimet, TV), hämäränäön heikentyminen, altistuminen kirkkaalle ja häikäisevälle valolle sekä pitkäkestoiset keskittymistä vaativat toiminnot. Tutkimusten mukaan epämääräiset oireet ovat hyvin yleisiä kaikenikäisillä.
Binokulariteetilla eli yhteisnäöllä tarkoitetaan molempien silmien yhteistoimintaa. Verkkokalvolle muodostuneet kuvat fuusioituvat eli yhdistyvät yhdeksi kuvaksi näkökeskuksessa. Poikkeavuudet yhteisnäössä voivat heikentää erilaisten tehtävien suorittamista ja aiheuttaa väsymystä. Yhteisnäön ongelmien taustalla voi olla myös karsastus. Se jaetaan ilmeiseen karsastukseen ja piilokarsastukseen. Piilokarsastuksen oireet liittyvät useimmiten lähityöskentelyyn, jolloin voi esiintyä kaksoiskuvia, silmä- ja päänsärkyä tai lukiessa kirjaimet ja rivit hyppiävät. Lapsi voi myös alkaa välttämään lukemista tai hän saattaa sulkea toisen silmänsä lukiessaan.
Lapset eivät yleensä osaa kertoa näkemiseen liittyvistä oireistaan, joten he voivat myös yrittää korjata piilokarsastuksesta johtuvia ongelmia epätavallisilla päänasennoilla tai otsan rypistyksillä.
Hoitamattomana karsastus voi johtaa toiminnalliseen heikkonäköisyyteen, eli amblyopiaan. Tällöin toisen silmän näöntarkkuus on alentunut, mutta toisella silmällä näkee normaalisti. Tätä tilannetta hoidetaan mm peittohoidolla, jotta saavutettaisiin molempien silmien hyvä näkö lapsen kasvaessa.
Oppimiseen liittyvät näköongelmat mm. viivästyttävät aakkosten oppimista ja sitä kautta johtavat lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin. Merkkinä oppimiseen liittyvissä näköongelmissa voi olla myös pään kääntäminen ja toisen silmän sulkeminen, läheltä lukeminen, silmien hankaaminen, rivien hyppiminen lukiessa, hidas lukunopeus, huono lukemisen ymmärtäminen ja vaikeus muistaa, mitä on lukenut sekä samankaltaisten sanojen sekoittaminen. Myös huono silmä-käsikoordinaatio, lähityöskentelyn välttäminen tai huono keskittymiskyky voivat johtua näköongelmista.
Lapsen näkemiseen liittyvät ongelmat on tärkeää löytää sekä selvittää ajoissa, jotta lapselle voidaan taata hyvät oppimis- ja koulunkäyntivalmiudet. Koululaiselta tulisikin huomioida mahdollinen taittovirhe sekä poikkeavuudet binokulaarisessa näössä, sillä jo vähäisetkin poikkeavuudet voivat aiheuttaa erilaisia oireita ja hankaloittaa lapsen koulunkäyntiä. Koululaisten näöntutkimuksessa tulisi näöntarkkuuksien mittaamisen lisäksi kiinnittää huomiota myös yhteisnäön eli binokulaaristen poikkeavuuksien tutkimiseen, sillä pelkkä näöntarkkuuksien mittaaminen ei anna kattavaa kuvaa koululaisen näöstä. Tämän vuoksi koululainen olisi syytä käyttää lapsen näöntutkimiseen perehtyneen optikon näöntutkimuksessa aina silloin, kun koululaisella esiintyy edellä mainittuja oireita.
Satu Järvinen
Pro-Auctore optikko
