Äänimerkin kilistelyä
Äänimerkin antamiseen tarkoitettu soittokello kuuluu polkupyörän vakiovarusteisiin. Kerrassaan voimassa olevien säädösten määräämänä, ainakin mikäli sillä on tarkoitus liikkua yleisillä paikoilla.
Kyseinen laite on tarkoitettu myös käytettäväksi tilanteen niin edellyttäessä. Mieluummin kai liian herkästi kuin liian säästeliäästi. Täten voisi päätellä näin polkupyöräilijän ominaisuudessa ihmisten ilmoilla liikkuvan korvillaan rekisteröimistä ”eiks sulla oo pyäräsäs kelloo”- ja muista vastaavista huomautuksista.
Aiheestahan kyseisenlaisten muistutusten on yleisesti ottaen tunnustettava tulevan. Joskin toisaalta, ei tämäkään asia ole yksisuuntaisena ilmiönä vastaan otettavaksi kuitattavissa. Mitä nimittäin soittokellon käyttöön tai käyttämättömyyteen tulee, syitä purkautumiseen tuppaa ilmenemään myös polkupyörällä ajavan ominaisuudessa koettavaksi.
Ja sitä paitsi ilman, että vain ja ainoastaan sekä puhtaasti polkijansa fyysisin avuin eteenpäin kelattavalle ajokille kertyisi ajettua taivalta rehvasteluihin aihetta antavaa tahtia.
Vai miltä vaikuttaa ehkä valaisevana esimerkkinä tilanne, jossa mies ja koirapari täyttävät remelivarusteineen täydeltä leveydeltään yleiseen käyttöön tarkoitetun kulkuväylän. Eikä tilanne muuksi muutu, vaikka kuinka nöyrtyy tai rohkaisee itsensä hyödyntämään ohjaustangossa tarkoitustaan palvelevaa kilistintä.
Houkutusta kyllä riittäisi yhdistelmän ohittamiseen niin sanotusti penkan kautta. Mutta itsesuojeluvaisto tekee vastaan hangoittelevat tepposensa. Ja jonomuodostuksen uhkakin hengittää mies ja kaksi koiraa remeleineen-yhdistelmän seuraajaksi uhkana selustassa.
Onko troikan johtojäseneksi tulkittava jäsen kuuro? Tai muuten vain pienistä hätkähtämätöntä laatua? Tai yleisen kulkuväylän yksinoikeudella käyttötarpeisiinsa omaavaksi kuvitteleva?
Jo suhteellisen pintapuolinen perehtyminen tilanteeseen varmistanee ainakin edellä ensimmäisenä esille tuomani hypoteesin vääräksi. Troikan todennäköisen johtajan korvat osoittautuvat nimittäin kuulokkeiden, kaikesta päätellen lajinsa eliittisellaisten peittämiksi.
Hyvin vaikuttavat joka tapauksessa tehtävänsä täyttävän polkupyörän soittokellon kilinän ja ehkä kevätkesäisen lintujen laulunkin tietoisuudesta pois sulkemisessa. Kenties yhtä tasaisen paksun kuin pitkänkin räppiturrutuksen varmistamana.
Siltä varalta, että joku muuta luulee, esimerkkini ei edusta ilmiötä lajissaan ainoana kohdalleni osuneista. Vielä vähemmän se soveltuu yleistettäväksi kaikkiin koiranomistajiin. Heistä ylivoimainen enemmistö, eli valtaosa, ymmärtää onneksi yleiset kulkuväylät tarkoitetun yleisiksi kulkuväyliksi.
Erkki Kuronen
