Hetki hiljentymiselle

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Selkeä ohje, lain kiteytys. Toteuttaminen ei taida kuitenkaan olla yhtä selkeää ja helppoa. Varmaan jokainen meistä voi pysähtyä miettimään rakastaako Jumalaa yli kaiken ja osaako rakastaa lähimmäistään. Mitä se tarkoittaa, rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi? Mitä jos ei rakasta itseään? Mitä jos sielu on arvilla, muisti täynnä pahoja sanoja, hylkäämisen kokemuksia, ulkopuolelle jäämistä?  

Me muokkaamme omaa kuvaa itsestämme sen myötä, miten meidän ympäristömme meihin suhtautuu. Jos ympäristö ei ole osoittanut rakkautta meitä kohtaan, on meidän vaikea sitä itseämme kohtaan löytää. Jos on usein kuullut olevansa vääränlainen, erilainen, eikä rakkauden arvoinen, niin miten löytää rakkaus itseä kohtaan? 

Sanotaan, että jokainen meistä tarvitsee vähintään yhden ihmisen, joka katsoo meitä hyväksyvästi, kulkee rinnalla ja on tukena. Yhden, joka näkee meidät rakkauden arvoisena. Jokainen meistä voi olla tuo ihminen toisen kohdalla. Jokainen ihminen ansaitsee kokea olevansa rakastettu ja tärkeä. Jokainen ansaitsee kokemuksen siitä, että on arvokas ja juuri oikeanlainen sellaisena kuin on.  

Rakkaus ei ole yksisuuntaista. Rakastamalla Jumalaa, antamalla hänelle tilaa elämässämme, annamme Hänen rakkaudelleen mahdollisuuden vaikuttaa meissä. Jumala rakastaa meistä jokaista ja Jumalan silmissä olemme kaikki yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Näin me voimme rakastaa lähimmäistämme ja joka kerta kun kuljemme toisen ihmisen rinnalla ja osoitamme hänelle rakkautta luottamalla, kannustamalla ja häneen uskomalla, me autamme niin itseämme kuin toista ihmistä rakastamaan myös itseään ja taas sen kautta toisia. Rakkaus ei poista ikäviä kokemuksia, mutta se antaa vahvuutta selviytyä niistä. 

Tuula Anttila 
Kirjoittaja on nuorten kuuntelija, pöytälaatikkorunoilija ja sosionomi YAMK-diakoni