Tammikuun turnaus: Supernainen vastaan noro
Kauhun vai naurun sekunnit? Keittiössä Loviisa huutaa Äitiiiiii kakka valuu lattialle! Matkalla kohti keittiötä kuulen, kuinka joku oksentaa olohuoneessa. En kerkeä katsomaan osuiko kippoon. Keittiöön päästyäni voin todeta myöhästyneeni, sillä rakas Pongo-koiramme siivosi jo ripulit lattialta. Yök. Loviisa kainaloon ja suihkuun. Käsken odottaa siellä, välissä olkkariin ja kyllä yrjöt on sohvalla ja siivouksen kesken kuuluu suihkusta: äitiii, kakka tuli taas…
Jaahas! Se on nyt käynnistettävä hätätila! Silloin minä toimin kuin robotti, tyynen rauhallisesti, rationaalisesti, järjestelmällisesti – enkä koskaan sairasta itse tuossa tilanteessa.
Vuoraan sohvan fleece-peitoilla, peittojen päälle pyyhkeet ja lapset, kaikki kuusi, sohvalle kippoineen. Pienille vaipat, vaikkeivat enää niitä normaalisti käytäkään. Jokaiselle viereen oksennuskippo, vesipullot, naamapyyhe. Ja koko päiväksi pyörimään lastenelokuvat.
Pyyhin ja siivoan pintoja pitkin päiviä pesuaineella, vessat kuuraan kolme kertaa päivässä, yhteensä siis 9 vessanpesua päivässä. Tuon puhdasta yrjökippoa ja käyn pesemässä täyttynyttä. Pyykkikone jyllää kuusi päivää, yötäpäivää. Yöllä nukun pahiten oksentavan vieressä ja nappaan yrjöt kippoon, vaihdan puhtaan pyyhkeen lapsen pään alle, putsaan kipon ja jatkamme unta. Toisto noin 10 kertaa yössä. Pyyhin välissä vähän oksennuksia naamastani. Pahin yö on kuitenkin, kun Luukas oksentaa, sillä häneltä suihkuaa verta nenästä joka oksennuksella. No, sehän tästä vielä puuttui.
Lääkitsen, hieron, halaan, pidän hiuksista kesken oksentamisen.
Tottakai sairastuu myös mieheni. Onneksi tiedän, etten itse sairastu, edes noroon. Kroppa ja Luojakin tietää, ettei kukaan jää henkiin, jos suurperheen äiti sairastuu noroon. Halaan ja hoivaan iskää myös. Tottakai.
Kaupasta haen 200 euron edestä trippejä, jaffaa, vaippoja, vessanpesuainetta, jugurttia, mehukeittoa, suolakeksejä ja muuta helposti oksennettavaa.
Lapset käyvät kylpemässä muutaman kerran päivässä. Laitan heidät 30 litran muovilaatikkoihin kylpemään riviin ja kerron, että suihkun lattialle saa oksentaa!
Vähitellen tauti helpottaa. Jälkikäteen olen suunnattoman ylpeä itsestäni ja kyvystäni toimia ”hätätilanteessa”. Mikä supernainen!
Anniina Pöyri
