Rohkea irtiotto kannatti!
Kyllähän kaikki piti minua ihan hulluna, kun kerroin lasten siirtyvän kotikouluun. Kuinka käy sosiaalisuuden ja kaverisuhteiden? Voitko sinä osata opettaa?
Pilaatte esikoisen mahdollisuudet, hän on niin hyvä koulussa.
Ethän sinä voi osata hoitaa erityislapsen koulua. Onko se edes laillista?
Saako muka kotikouluun tosta noin vain jäädä? Kuka oikein tarkistaa tehtävät?
Voiko muka ilman kirjoja oppia? Entä jos ovat liikaa ruudulla, kun opiskelevat tietokoneella? Mitä jos lapsilta häviää päivärytmit?
Ja niin edelleen, tuhansia epäileviä ja arvostelevia kysymyksiä satoi, kun ilmoitin neljän kouluikäisen lapsemme siirtyvän kotiin opiskelemaan.
Tärkein kysymys on mielestäni miksi?
Esikoinen koki häiriöksi, kun osa luokkatovereista ei kuunnelleet tunnilla, mikä on toki yleistä. Mutta Liisa haluaa oppia ja lukea rauhassa. Lisäksi hän koki paineita pukeutumisesta ja ulkonäöstä.
Toinen lapsistamme siirtyi kotiopiskeluun, kun kouluun lähtö ja koulusta paluu oli yhtä itkua. Lapsella erityisen tuen tarve, eikä koulusta saatu edes tehostettua tukea.
Kolmas ja neljäs lapsista jäi kotiin, kun kouluihin tuli maskipakko.
Kuulostaa kuivalta ja karsealta, mutta se oli muuta.
Kiire loppui ja aikaa oli vaikka mihin. Itse koulutehtäviin meni tunnista kahteen päivässä, loppuaika ulkoiltiin, syötiin, käytiin retkillä, nautittiin vapaudesta. Siitä, että uskalsimme irrottautua yhteiskunnan normista. Sanoin lapsille ja epäilijöille, että meillä on vain yksi elämä ja se on tehty elämiseen, ei suorittamiseen. Joten jos haluamme kokeilla, niin miksi ei?
Koko perhe koki lähenevänsä, yhteys sisarusten välillä kasvoi, iltaisin ja viikonloppuisin lapsilla kävi paljon ystäviä. Lapset auttoivat toisiaan koulutehtävissä ja ruokasalin iso ikkuna toimi opetus seinänä. Kuukaudet ja numerot askarreltiin ikkunaan monella kielellä. Liikunnat tehtiin yhdessä koko perhe. Ruuanlaitto ja kotityöt meni myös kotitalouden tunneista.
Tottakai osaan, ja jos en osaa, etsimme yhdessä vastauksen. Se ainakin vanhemman pitää osata, jos oletetaan lapsenkin osaavan.
Liisa sai rauhan ulkonäköpaineista ja rohkaistui pukeutumaan kuten itse haluaa. Hän sai myös itse päättää opiskelu tavan ja valitsi opiskella yhden aineen kuukaudessa kokonaan ja halusi myös tehdä kokeen joka aineesta, jotta sai numerot päättötodistukseen. Leevi ei enää itkenyt ja oppiminen olikin ihan ok hänen mielestään. Kotikoulun ansiosta pääsimme myös hakemaan Leeville paikkaa pienestä erityisen tuen luokasta ja vuoden kotikoulu-uran jälkeen Leevi sai ihanan koulupaikan. Lilli ja Lyyli välttivät koronatestailut ja maskien pidon ja saivat tehdä koulutehtäviään vaikka omalla pihalla ankkojen pyöriessä ympärillä. Itsellä oli rauha, onneksi uskalsimme.
Tämä opetti lapsille ja läheisille, että yhtä hyvään lopputulokseen voi päästä monin eri tavoin.
Kotikoulu opetti kärsivällisyyttä ja rohkeutta!
Anniina Pöyri
