4. adventtisunnuntai: Uusi aika alkaa
Marian raskaus oli häpeällinen. Tuona aikana ei tullut kyseeseen, että lapsi saisi alkunsa avioliiton ulkopuolella. Eikä siinä vielä kaikki, tuo häpeän lapsi joutui jo vauvana pakolaiseksi. Hän ei varttunut eikä toiminut aikansa hengellisen tai maallisen eliitin keskellä, vaan tavallisessa työläisperheessä syrjäisessä maakunnassa. Hänen elämänsä päättyi ryövärien kanssa ristille.
Juuri siksi hän ei tänäänkään vierasta vankilaa, turvakotia tai vieroitushoitopaikkaa. Hän kiirehtii muiden syrjimien ja yksinäisten luo. Hän on siellä missä korona eristää ja erottaa. Hän tulee sairasvuoteen äärellä, työttömyyden ja taloudellisten huolien varjoihin.
Hän saapuu myös sinun jouluvieraaksesi, olipa tilanteesi mikä tahansa. Jos et ehdi tai jaksa rakentaa kotiisi, saati sydämeesi hänelle siistejä tiloja ja mukavia oltavia, ei se mitään. Häpeän lapsi tuntee ihmisen osan ja on sitoutunut siihen. Ei sen ihanteeseen, vaan sen todellisuuteen.
Jesajan profetian mukaan hänen nimensä on Immanuel, ”Jumala on meidän kanssamme”. Matteuksen evankeliumissa enkeli käskee kuitenkin Joosefia antamaan hänen nimekseen Jeesus, joka merkitsee ”Herra pelastaa”. Molemmat ovat hyviä nimiä hänelle.
Hänen syntyessään tapahtui painopisteen muutos, siirryttiin vanhasta ajasta uuteen. Herra pelastaa, mutta ei enää vain Israelin kansan vaan koko ihmissuvun. Jumala on meidän kanssamme, ja tämä sanoma on tarkoitettu kaikille, koko maailmaan. Neljäs adventtikynttilä muistuttaa myös meitä kaukaisen Pohjolan adventtiharmauden painamia, että Herra pelastaa ja Jumala on meidän kanssamme.
Samuli Korkalainen
Pappi, kanttori ja kirkkomusiikin tohtoriopiskelija
