Äitiystävät

Pahimmillaan äidit voivat olla murskaavia toisilleen esimerkiksi somen ihmeellisessä maailmassa. Jos asiaa lähtisi ihan juurta jaksain selvittämään ja miettimään, miksi joku haukkuu toisen tapaa olla äiti, syyksi taitaisi löytyä oma epävarmuus vanhemmuudessa, väsymys ja nykypäivän vaatimustaso.

Vaatimustaso pitää yllä illuusiota, jossa on olemassa TÄYDELLINEN ÄITI. Väsynyt ja ehkä hetki sitten olleen tilanteen tunteiden vallassa äiti-ihminen lukee somessa jonkun avautumisen ja edelleen tunteiden vallassa kirjoittaa vastauksen ajattelematta yhtään, mikä vaikutus hänen sanoillaan voi olla. Kirjoittamisen taito on myös osattava hyvin, jos haluaa toisten ymmärtävän oikein omaa tekstiä.  Monesti ihmisten kommentit kuulostavat töykeiltä ja töksähtäviltä, vaikkei niitä sellaiseksi ole tarkoitettu. Harvemmin Äidit itseasiassa suuttuvat kasvotusten toisilleen.

Jokainen äiti tarvitsee ystäväkseen toisen äidin. Jaetaan ilot ja surut, ymmärretään väsymys, kannustetaan, annetaan vinkkejä ja ollaan tukena ja ihan käytännön apuna. Toisen äidin seurassa voit näyttäytyä kaikissa rooleissasi ja asuissasi. Naisena vapaa-ajalla tai uraäitinä päiväkodin ovella tai vaikka rähjäisenä ja vauvanpukluisena, uupuneena ihmisrauniona. Sillä toinen äiti ymmärtää.

Mahtaisinkohan itse olla edes hengissä ilman äitikavereitani. He nostavat minun itsetuntoni ojasta mäen päälle, kun ryven itsesäälissä jonkin pettymyksen jälkeen. Heidän äärellään tunnen olevani jotain ja vielä enemmän,  arvokas ihminen. He jarruttelevat, kun meinaan tehdä ylilyönnin tai kannustavat, kun alisuoriudun. Saan antaa osan hoivavietistäni myös heille. On ihanaa olla roolissa, jossa joku pitää sanojani rauhoittavina. On ihanaa olla ihminen, jonka joku toinen haluaa nähdä, kun hän itse on heikoimmillaan. Olen myös niin sosiaalinen ja puhelias, että puolisoni olisi kuuroutunut, jos hän olisi ainoa kuuntelijani. Toivottavasti voin tuoda vielä kymmeniä kertoja jollekin äidille hymyn huulille. Sillä silloinkin, kun olet väsymyksissäsi syönyt lapsesi ruuan jämät ja vasta jälkikäteen muistanut, että lapsi puklasi ruokansa takaisin lautaselle, silloinkin, siinäkin tragediassa, äitikaverini saivat makeat naurut. Vaikkei minua silloin naurattanut, oli viihdyttävää nähdä ystäväni niin vahingoniloisina. 

Uskaltaudu ulos kotoa, pakkaa vauva kainaloon ja mene perhekerhoon juuri sellaisena kuin olet, siellä me muut äidit olemme ja otamme sinut vastaan avoimina ja valmiina jakamaan päivän paskimmat ja parhaimmat kohdat. Tai laita paikalliseen Facebook-ryhmään että kuka lähtee puistoon tai vaunulenkille, Kaikilla äideillä on yhteisiä puheenaiheita ja kaikki tietävät, että seinät kaatuvat päälle, jos pitää kaiken aikaa puhua vain taaperoa.

Anniina Pöyri