Kesästä syksyyn
Ennen syksyn mustumista pimeiksi talvi-illoiksi kannattaa hieman haikailla mennyttä kesää murheineen kaikkineen. Olisi siinä voinut vielä pahemminkin käydä, mutta jäljellä on sentään yksi tie – ylöspäin. Jokainen aamu on uusi eilinen ja huomiseen mennään uusin panostuksin. Monet meistä löysivät itsestään ja lähipiiristään uusia piirteitä. Arvostukset saivat uusia ulottuvuuksia, särkymättömät elämän peilit saivat uutta kirkkautta.
Oman elämänpolkuni kulki jo moneen kertaan koluttuja reittejä. Mykkäelokuvafestivaalit ovat päättymässä kohdaltani finaaliin. Jännittävää on ollut jo yli 20 vuoden. Monikesäinen Peipsjärven sipuliretki sai jatkoa, tällä kerralla Narvan suunnasta järven pohjoispäästä alkaen kohti Tartoa, jossa teimme toivioretken uudehkoon Rahva Museoon. Oli melkoinen museoelämys. Ajokilometrejä kertyi omassa autossa, Juhlamäeltä lukien 2020,1 kilometriä ja laivamatkat noin 160km päälle, paluumatkalla reilusti keikutellen, mutta hankitut sipulit selvisivät matkasta hyvin.
Suurin piirtein suoraan Peipsjärveltä Oodi Forssalle Kehräämön hengessä -videon ensi-iltaan. Annoin itselleni paljon anteeksi, kun saimme sen valmiiksi. Kiitos Miialle, Kallelle ja Keijo Q:lle. Olen iloinen ja ylpeä yhteistyöstämme. Tuon tarinan pohjaruno on yli 20 vuoden takainen. Nykyisin huomaan kaikesta olevan jo lähes ikuisuus. Ja ah, miten oikeassa olenkaan. Aika juoksee Vireniä nopeammin pitkiäkin aikoja ja matkoja.
Ei muuta kun suunnittelemaan uusia matkoja. Talven aikana, tiedän, tulevat kaikki ihanat Viron sipulit syötyä. Ensi syksynä taas Peipsjärvelle ja samalla aion löytää Pyhän Paavalin kirkon Tartosta, siellä kun on ihailemani Kuutti Lavosen alttaritaulut. Olen nähnyt niistä valokuvia. Ajatukset harhaantuvat Kuutin maalauksiin ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon.
Pertti Munck
