Satavuotias oppivelvollisuus
Huomenna 15.4. tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomessa astui voimaan oppivelvollisuuslaki. Se velvoitti kaikki Suomen kansalaisten lapset suorittamaan seitsenvuotiaana alkavan, vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän.
Aivan välittömästi ei uuden lain sanelemaa velvoitetta kuitenkaan voimaan saatettu. Vapautuksen oppivelvollisuudesta saivat toistaiseksi lähimmästä kansakoulusta viittä kilometriä kauempana asuvat lapset kunnissa, joiden keskimääräinen asukasluku ei noussut neliökilometriä kohti kolmeen sekä ”tylsämieliset lapset, joista säädetään erikseen.”
Jokainen maalaiskunta oli velvollinen järjestämään kansakouluopetuksen alueellaan niin, että laki tulisi pannuksi toimeen 16 vuoden kuluessa voimaanastumisestaan. Erityisestä hakemuksesta voi valtioneuvosto kuitenkin harvaan asutuilla alueilla tai maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville kunnille myöntää siitäkin lykkäystä oppivelvollisuuden toimeenpanossa.
Kaupunkikunnissa oli oppivelvollisuus pantava täytäntöön viiden vuoden kuluessa lain voimaanastumisesta.
Suomi otti oppivelvollisuuslain mukanaan tuoman askeleensa eurooppalaisittain jälkijunassa. Ensin asialle loi esteensä kuuluminen Venäjän vallan alaisuuteen.
Niinpä kansan sivistämisalkeet lepäsivät vuoden 1866 huomattavasti löyhemmän kansakouluasetuksen pohjalla. Jotain oli silti saatu aikaan. Esimerkiksi Forssan teollisuuspatruuna Wahren oli tarttunut tehtaan omistajille sälytetyn velvoitteen vauhdittamana asiaan jo ennen asetusta vuonna 1862 ovensa avanneen tehtaan koulun muodossa.
Ensimmäisen vakinaisen opettajansa Forssan tehtaan koulu sai vasta kansakouluasetusvuonna 1866 ja säännöllinen toiminta käynnistyi siellä maaliskuussa 1867.
Suomen itsenäistyttyä oppivelvollisuuslakia onnistuivat lykkäämään tuonnemmaksi ajatuksen vastustajat pelätessään päätöksen avaavan opintietä niillekin, joiden koulunkäynti on ajan ja rahan tuhlausta samalla kun se laiskistaa ihmiset huonommiksi työntekijöiksi.
Käytännössä oppivelvollisuuslain pykälät toteutuivat merkittäviltä osin jo 1920-luvulla. Viimeiset Lapin syrjäkylät kouluverkko kattoi kuitenkin vasta 1950-luvulla. Niinpä oppivelvollisuusjärjestelmämme tiedostettiin vanhentuneeksi jo viimeisten kansakoulujen avatessa ovensa.
Lapset lähinnä vanhempiensa varallisuuden perusteella jo 10 – 12-vuotiaina kahtia jakaneella opintiellä taivallettiin peruskouluun siirtymiseen asti. Se toteutui asteittain pohjoisesta alkaen koko maan kattavaksi vuosien 1972 ja -77 välillä.
Nyt sata vuotta täyttävä oppivelvollisuuslakimme tuli tarpeeseen, hyvä siis niin.
Mutta nykyisen peruskoulun saaminen vielä parempi.
Jopa parasta, mitä Suomen lainsäätäjät ja toimeenpanijat ovat saaneet kautta aikojen aikaan valtakuntamme hyväksi.
Erkki Kuronen
