JouluMuorille vahva rooli Joulupukin taustatukena

Mitä kuuluu Muorille nyt 11 vuorokautta ennen H-hetkeä?

− Kyllä nyt on aika hektistä, ei tässä jouda paljoa ajattelemaan, kun on niin tavattomasti tekemistä. Kun huolehtii esimerkiksi satapäisen tonttujoukon muonittamisesta, tietysti mukaan lukien itse Pukin, niin kyllä siinä saa toisenkin potun kuoria. Tontut vaativat nyt paljon ravintoa, onhan heilläkin menossa kiireisin sesonki – toivomuksia tippuu lisää kaiken aikaa.

Mikä on joulun menekkiruoka Korvatunturilla?

− Näin joulun alla teemme vielä ihan arkista ruokaa, sunnuntaisin kyllä jälkiruokana on riisipuuro rusinasopalla ja sitä tehdään aina sammioittain. Oikein jouluna, sitten kun Pukki on kierrokseltaan palannut, menee eniten imellettyä perunalaatikkoa ja kinkkua. Rosolli, muut laatikot, kalat… kyllä ne kaikki valmistetaan ja kyllä ne tietysti kaikki syödäänkin. Meillä ei ole ruokahävikkiä.

Onko listalla kasvisruokaa?

− Kyllä meillä on vegaanitonttuja, mutta jouluruuissa on paljon vegaanivaihtoehtoja. Laatikot, rosolli, salaatit – jotkut syövät kalaakin. Lihattomia vaihtoehtoja löytyy aina.

Muori tekee koko ajan parhaillaankin tässä ruokaa. Miten Muori lepää?

− Kyllä minä olen aika perinteitä kunnioittava, että ihan seljälläni minä makoilen sängyssä tai sohvalla, välillä toki keinuttelen kiikkustuolissa. 

Tuleeko Muorin lenkillä käytyä tai salilla?

− Mitäs minä siellä tekisin? Kyllä tässä köökissä tulee lenkkiä kerrakseen, kun viisi kertaa päivässä sata suuta ruokkii. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Missäs välissä sinä siitä lenkille lähtisit? Eikä tarvitse salille lähteä, riittää kun ottaa tuosta molempiin kainaloonsa 50 kilon perunasäkit ja painelee niiden kanssa kellarista keittiöön.

Mitäs Muori harrastaa?

− Että vielä pitäisi harrastaa. No, kyllä minä kesäaikaan harrastan esimerkiksi Pukin kääntämistä kyljeltä toiselle, se tarvitsee tehdä muutaman tunnin välein, että kyllä siinä tulee katsottua yötöntä yötäkin ihan riittävästi.

Minkäslaiset välit teillä on Joulupukin kanssa?

− Minun mielestäni ihan normaalit. Välillä pusutellaan niin että parta tutisee ja välillä erimielisyydet ovat sitä luokkaa, että Pukki pakenee tunturiin muutamaksi vuorokaudeksi. Kun menee muutamaksi päiväksi sinne ja imeskelee pelkän suolakalan pyrstöä, on aika kilttiä poikaa taas palatessa.

Mitäs Muori ajattelee maailman menosta?

− En tiedä paraneeko ihan sanoakaan mitä ajattelee. Eihän se minun päätösvallassani ole, mutta en minä kyllä ihan kaikille aikuisille lahjoja jakaisi. Enkä kyllä yhdellekään lapselle mitään digilaitetta lahjaksi ostaisi. Ennemmin vaikka oikean kirjan. Minä luin lehdestä, että nyt on aikuisillekin semmonen sovellus, joka neuvoo mistä löytää kumppanin ja miten sille osoitetaan tunteita. Että ihminen ei osaa sanoa toiselle nättiä asioita ilman, että jokin koneäly sen kertoo. Voi hyvänen aika sentään. Mutta en minä enempää sano, kun pitää olla poliittisesti korrekti. 

Onko Muorilla joululahjatoivomuksia?

− Minä olen niin pitkään elänyt, että yhden yhtä tavaraa en taida enää elämäni aikana tarvita. Mutta kyllä minä toivoisin meille kaikille taitoa pysähtyä. Olla vaan möllöttää hetken paikoillaan ja kuunnella mitä se oma pääkoppa meinaa. Ja voi siinä samalla jotakuta toistakin hetken kuunnella – kuunteleminen on iso lahja monelle. 

Onko joulussa jotain, mitä Muori haluaisi uudistaa?

− Juu. Minä haluaisin sellaisen säännön, että jouluostoksilla, siellä ruuhkaisissa marketeissa ja muissa ruokakaupoissa, siellä ei rähjätä. Siellä ei huokailla kassajonossa, ei pyöritetä silmiä eikä tuuppailla niitä kärryjä, jos joku on hiukka hitaampi siinä jonossa. Semmonen on turhanpäiväistä itsensä korottamista ja se sopii lopettaa heti. Kaupan väki tekee työtään ja täyttää hyllyjä senkun kerkiää ja kassat vetelee niitä ostoksia siinä hihnalla sormet ruvella, niin ollaan ystävällisiä. Annetaan arvo toisten työlle. Ja muistetaan, että jokaisella se on oikeus siellä kaupassa käydä. Se on sama liikenteessä. Jos rattiraivo vaivaa, voi viedä sen rattinsa ihan itse valmiiksi sinne mettän puolelle, jottei sitten tartte muihin sitä tiellä purkaa. Jos ei voi matkaan lähteä hyvillä mielin, on parein pysyä omassa tuvassaan vaan.

Tuleeko ikävä, kun Joulupukki lähtee kiertämään maailmaa, ja Muori jää kotiin?

− Voi veikkonen sentään. Minä jään tänne sadan tontun kanssa, mitenkäs minä nyt yhtä pukkia ennättäisin kaipaamaan. Minä luulisin, että sen Pukin saattaa ikävämpi tulla, kun se porojen kanssa pitkin maita ja mantuja painelee ja oville kolkuttelee – jossain päin joutuu katollekin kiipeämään ja änkeämään ittensä savupiipusta sisään. Se vasta on kummallista. Mutta pitäähän lasten jouluilonsa saada. Sitä vaan toivoisin, että se olisi paljon muutakin kuin mitä voi paketissa antaa: olisi lämpöä, ruokaa ja turvallisuutta. Olisi rauhaa ja rakkautta, jokaiselle pienelle. 

Joulupukkikin ennättää paikalle, mitenkäs Pukilla menee nyt näin joulun alla?

−No onhan se joskus sellainen olo, että todella joulun alle jäi, mutta matkaan lähtö on niin mukavaa. Kun tapaa maailman lapsia ympäriinsä joka puolella tätä palloa, on se vaan niin mukavaa. Ja sitten sitä palaa taas tänne, Muorin viereen. Mitäs sitä muuta voisi Joulupukki toivoakaan!