Luovutaan stereotypioista: Kyllä miehetkin puhuvat – tulevat isät myös kokoontuvat isyyden äärelle 

• Nimi: Tuukka Hämäläinen
• Ikä: 52 v.
• Perhesuhteet: Naimisissa
• Koulutus: Teologian maisteri, perhepsykoterapeutti
• Työpaikka: Forssan seurakunnan Perheasiain neuvottelukeskus

Mitä kaikkea kuuluu työtehtäviisi?  

− Kirkon perheneuvonta on maksuton ja pitkäaikaistakin pariterapiaa tarjoava taho Suomessa. Työ on pääsääntöisesti pareille annettavaa keskustelutukea elämän kriisi- tai kipukohdissa. Perheneuvontaan voi tulla yksinkin, myös esimerkiksi erilaisissa vanhemmuuskysymyksissä. Tarjoamme tukea myös siinä kohdassa, kun kumppanit päättävät erota. Perheasioiden sovittelua käytetään tilanteessa, jossa jännitteet eroavien kumppaneiden välillä voivat häiritä lasten kasvurauhaa.  Sovittelussa pyritään rakentamaan ratkaisukeskeisellä otteella sellaista eronjälkeistä yhteisvanhemmuutta, jossa lapsen kehitys säilyisi uomissaan. Isot merkitykset ovat sillä, millä tavalla vanhemmat löytävät yhteispelin vanhemmuuden suhteen. Vanhemmuushan säilyy, vaikka parisuhde häviää. 

Mikä työssäsi on parasta ja mikä haastavinta?  

− Parasta on, kun kumppanit löytävät kadoksissa olleen tunneyhteyden. Parasta on, jos apu ja tuki jollain tavalla vahvistaa, eheyttää, antaa uutta, syvää toivoa. Kun toivo syttyy, on se hieno hetki. 

Ehkä haastavinta on sellaiset kriisit, jotka ovat päässeet niin syviksi ennen kuin on haettu apua, että kumppanit haavoittavat toisiaan vuorovaikutuskuvioissaan, mutta eivät siitä huolimatta osaa erota ja kuvioon liittyy lapsia.

Minkälaisia ovat asiakkaasi ja mitä ovat syitä, että ottavat yhteyttä? 

−  Asiakkaista noin 40% on miehiä, 60% naisia. Eli stereotypiat miehistä, jotka eivät hae apua tai puhu, ovat paikkansapitämättömiä. Entistä enemmän tulee nuoria, pariskuntia, jotka eivät ole syvässä kriisissä, mutta menossa tai tulossa on iso elämänmuutos. Sitä varten halutaan vahvistaa vuorovaikutusta, joka ehkä on hetkellisesti häiriintynyt. Eniten kuitenkin on kriisipariskuntia. Joskus tullaan myös yksin tilanteessa, että ei tietä mikä on – halutaanko olla yhdessä vai ei, ja kumppani ei tule mukaan toiveista huolimatta. Toisinaan käy niinkin, että aikaa myöten kumppanikin tulee mukaan. 

Korjaavan työn lisäksi tehdään ennaltaehkäisevää työtä: Esimerkkinä Parisuhteen parkki – toiminta, joka on tarkoitettu nimenomaan ei-kriisipareille. On vain esimerkiksi nivel- tai taitekohta elämässä esimerkiksi lapsen syntyminen, uusi työ, työttömyys, murkkuikäisen oireilu –  ja halutaan tulla vähän päivittämään ja vahvistamaan parisuhdetta. 

Toukokuussa alkaa toinen ennaltaehkäisevä toimintamuoto: Uusien isien kokoontumisajot. Mitä se tarkoittaa? 

− Toiminnalla vahvistetaan uusien isien isäidentiteettiä ja osallisuutta vauvaperhe-elämään. Kokoontumisajot sisältää kaksi toiminnallista lauantaipäivää, joista ensimmäinen on suunnattu isiksi tuleville ja jälkimmäinen tulevien isien lisäksi samoille isille, joilla on jo muutaman kuukauden kokemus vauvaperhe-elämästä. Keskeisiä toimijoita Uusien isien kokoontumisajoissa ovat Isäkoutsit (leikki-ikäisten lasten isiä). Isä-koutsit opettavat uusille isille vauvavanhemmuustaitoja ja jakavat kokemuksiaan isyyden alkutaipaleelta. Uusien isien kokoontumisajoja tehdään yhteistyössä mm. Forssan seudun perhekesakuksen, Forssan seudun mielenterveysseuran ja Forssan kaupungin kesken. 

Miksi ja mitä kokoontumisajoissa tapahtuu? 

− Kasvatus, opetus ja terveyspalvelut ovat naisvoittoisia aloja. On silloin luonnollista, ettei isiä samalla tavalla huomioida. Paljon on tapahtunut viime vuosina edistystä, mutta tutkimusten mukaan haasteitakin yhä on. Uusien isien kokoontumisajoja on tehty yhteiskehittämisen periatteella., eli sisältöä varten on kyselty perheellisiltä isiltä millaista tukea he olisivat tarvinneet, kun olivat tulossa isiksi. Sen pohjalta on rakennettu toimintamalli. Halutaan tuoda esille, että kun on olemassa varpajaisperinnettä, tässä on moderni tapa juhlistaa tulevaa isyyttä ja toisaalta paikka, missä voi rennossa ilmapiirissä kuulla ja jakaa ja oppia kokemuksista.  

Uusien Isien kokoontumisajot järjestetään ensimmäistä kertaa Eerikkilän urheiluopistolla 13.5. Ja totta kai aloitetaan kulkuneuvojen esittelyllä – tässä tapauksessa läskipyöriä, joita saa kokeilla maastossa.  Sitten on ruokailua ja ihan oikeaa taitoharjoittelua: mitä tehdä, kun vauva itkee? Miten hoituu pulloruokinta? Miten vaihdetaan vaippa, miten vauva kylvetetään. Tässä auttavat Isäkoutsit, vauvanhoidon ”konkarit”. Kokoontumisajoihin tulee myös kätilö, jolta saa kysyä mitä tahansa asiaan liittyvää raskaudesta ja synnytyksestä ja elämästä sen jälkeen. Isät lähtevät useimmiten takamatkalta vauvavanhemmuuteen, niin tässä annetaan eväitä siihen, että isä saisi rohkeutta olla isä.  

Kaiken tavoitteena on tehdä isyydestä isälle merkityksellisempää, Auttaa löytämään oma tapa olla isä, niin ettei homma mene somesuorittamiseksi. Läsnäolon näkökulma on mukana ja tarkoittaa sitä, että tunnistetaan ja nautitaan siitä, mitä on tässä ja nyt, ollaan matkalla ja opitaan muutoksen rytmiin ja keskeneräisyyteen. 

Miten Sinun näkökulmastasi miehen ja isän rooli on muuttunut, jos vaikka vertaat oman isäsi aikaan?

 – Paljon on muuttunut. Olen tullut isäksi 27 vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Internetin ja somen kautta on mahdollisuus saada informaatiota isyydestä, siis tiedon puolesta, mutta voi tulla suorituskeskeisyyttä, mailan puristamista, roolihaasteita tiedostetuimmin neuvoloissa, kouluissa päiväkodeissa otetaan isät huomioon eli ollaan hyvään suuntaan menossa. Ero- ja riitatilanteissa valitettavasti isät ovat edelleen heikommalla.  
Olin aikanaan kolme kuukautta isyysvapaalla. Se oli arvokasta aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä kaivannut jotain tämän kaltaisia yhteisöllisiä jakamisista, vertaiskohtaamista. Sellaista rentoa kokemusten jakamista, isyyden pohtimista.