Kyydit – minne asti matka vielä viekään!

KYYDIT: 
Jani Blomerus, 45 rummut, taustalaulu
Pasi Eerola, 45, basso, taustalaulu
Ville Kujansuu, 38, kitara, taustalaulu
Petteri Mylly, 35, kitara, taustalaulu
Samu Tuominen, 43, laulu

Miten bändi sai alkunsa ja miten löysitte toisenne?

Pasi: Kaikki sai alkunsa siitä, kun bändin rumpali Jani, joutui pienimuotoiseen onnettomuuteen tiputtuaan rakennustelineiltä taloa maalatessa. Tästä seurauksena joutui makaamaan vuoteella muutaman viikon.

Jani: Joo siinä tuli leikittyä Batmania ilman viittaa ja huonostihan siinä tietty kävi, mutta ei kuitenkaan niin huonosti, että olisi joutunut lopettamaan soittamisen. Päivät olivat niin pitkiä sängyssä maatessa kipujen kanssa, että jotain piti keksiä. Siinä sitä tuli sitten taas pitkästä aikaa kaivettua kynä esiin ja biisiaihioita tuli liki 30 kappaletta. Osa on sellaista diipadaapaa, että hetken jo epäilin lyöneeni päänikin siinä samalla. Bändin basisti Pasi jossakin kohtaa soitti ja sai idean, että mitä jos noiden biisien ympärille kerätään bändi, luottaen siihen että tämä ukko vielä kävelee. Heti tiedettiin, että laulajaksi pitää saada Forssan kovin rocklaulaja Tuomisen Samu ja kitaraan vanha tuttumme Toni Roponen, jonka kanssa minulla ja Pasilla oli yhteistä soittohistoriaa takana useammastakin kokoonpanosta. Soittotatsia ja -taitoa pidin yllä sairasvuoteen reunalla hakaten harjoituspadiin erilaisia juttuja. 

Ekoissa treeneissä sitten heti huomattiin et nyt homma toimii mukavasti ja päätettiin äänittää kaksi biisiä ja tehdä toisesta myös musiikkivideo. Jossakin vaiheessa Toni kuitenkin ilmoitti elämäntilanteen olevan sellainen, että ei pysty  antamaan bändille tarpeeksi aikaa opinnoilta ja töiltä. Näin YouTubessa livevideon Massahurmaajat-bilebändistä ja heti kiinnitin huomiota heidän kitaristiinsa Petteri Myllyyn Tampereelta ja yllätyksekseni Petteri suostui aluksi testaamaan pariksi kertaa, mutta Petteri oli tullut jäädäkseen. Petterillä oli jo valmiina omia hyviä biisejä, joita saatiin myös mukaan keikkasettiin. 

Tyylinä meillä on aina ollut viljellä kitaramelodioita, jotka tietty vaativat komppikitaran tueksi, jotta soundi on tukeva silloin, kun Petteri liruttelee menemään. Mieleen tuli ensimmäisenä Kujansuun Ville Forssasta, josta tiedettiin et on kova kitaristi, mutta myös tosi loisto tyyppi ja Villehän myös suostui pestiin. Näin Kyydit on löytänyt sattumien kautta nykyisen kokoonpanonsa. Tämä on kyllä hyvä porukka. Mukavia tyyppejä ja hauskaa on pidetty niin treeniksellä, keikkalavoilla kuin takahuoneissakin.

Mistä tulee bändin nimi?

Pasi: Bändin nimeen liittyy tarina yhdestä marraskuisesta illasta, suksisauvoista, olutkorista sekä Ladan kampiakselista, mutta tarina ei enempää kestä päivänvaloa.

Miten määrittelette tyylinne, Jyrki-rokin? 

Pasi: Jyrki oli Suomessa MTV3-kanavalla 1995–2001 lähetetty suomalainen, populaarimusiikkiaiheinen, nuorille suunnattu iltapäiväohjelma. Jyrki-rock taasen on tälle aikavälille sijoittuva kotimainen rock-musiikki, joka soi Jyrki-ohjelmassa. Jyrki-rock on myös taistelua nykypäivän kädenlämpöistä pop iskelmää / iskelmärokkia vastaan, jota iso osa radiokanavista tuuttaa ulos. Rokkia väljähtämistä vastaan! Viva la revolution!

Kuinka kauan on musiikki kulkenut kunkin elämässä ja montako bändiä on matkalla ollut?

Ville: Ihan lapsuudesta saakka. Bändejä on ollut vuosien saatossa yhteensä viisi, joista aktiivisia ja elossa on Kyydit ja Besra.

Jani: Sama kuin Villellä, eli lapsuudesta saakka on tullut kyllä rimputeltua, jos mitäkin soitinta mutta aika äkkiä sitten rummut vei vallan. Muita bändejä on ollut varmaan parikymmentä ja ylikin. Tälläkin hetkellä soitan kolmessa, mutta kahdessa enemmän aktiivisessa

Pasi: Tosiaan jos kaikki jollain tavalla musiikkia äänittäneet projektit lasketaan, mennään reilusti toiselle kymmenelle. Valtaosassa taitaa Jani soittaa rumpuja. Suurin osa on myös sellaisia, joiden on parempikin pysyä vain muistoissa.

Petteri: Rummut piti saada 13-vuotiaana mutta akustinen kitara annettiin. Sillä lähti sitten Green Dayn ja Blink-182:n opettelut. Nykyään musassa menee genre kuin genre, hyvät biisit ovat hyviä biisejä.

Samu: Musiikki on itselle ollut enemmän kuunneltuna nautittu rakkaus pitkälle aikuisikään. Laulaminen bändissä sai alkunsa idolini Markku Perälän rohkaisemana cover-projektissa joskus reilu 10 vuotta sitten. Pian sen jälkeen perustettiin punk- perkele Irvisko, jonka riveistä minut Kyyteihinkin bongattiin. 

Mikä on musiikin osuus elämässäsi nyt?

Ville: Musiikkia kuuntelen päivittäin, enkä osaisi kuvitella elämää ilman sitä. Kitaraa rämpyttelen myös lähes päivittäin.

Jani: Musiikki ja bänditoiminta kuuluu mulla kategoriaan, josta saa elämään hirveät voimavarat. Elämää ilman musiikkia ja soittamista ei vois kuvitella. Soittaessa unohtuu kaikki muu mutta kuitenkin rakkaat ihmiset pysyvät silti mielessä… soittaessakin.

Petteri: Kuuntelen musiikkia päivittäin, soitan parissa kokoonpanossa ja kotona tartun kitaraan aina kun ehtii.

Pasi: Viime aikoina pelottavan paljon pienempi mitä aiemmin. Lohtua on tuonut kuitenkin jazz, elektroninen musiikki ja rap.

Samu: Päinvastainen kuin Pasilla oikeastaan, hiljaisemman kauden jälkeen innostus uuteenkin musiikkiin on noussut kovasti. Vaikka levylautasella pyörii edelleen enimmäkseen vanhat suosikit. 

Mistä kaikesta olette samaa mieltä?

Pasi: Siitä, että ei mennä keikalle sellaisiin paikkoihin, joissa on hissi.

Jani: Joo eräs nimeltä mainitsematon Pirkanmaalla sijaitseva viskeihinkin erikoistunut ravintola on ikuisessa pannassa.

Mitä tapahtuu, kun olette eri mieltä?

Jani: Painitaan.

Pasi: Ja murjotetaan.

Ville: Mutta pienen väännön jälkeen sovitaan.

Mitkä olisivat 5 ensimmäistä asiaa teidän raiderissanne, jos soittaisitte vaikka Ruisrockissa?

• Keskiolutta
• Makkaraa
• Jokioisten Leivän shampanjakakku
• Alibi-lehtiä
• Reikeli

Minkälainen yleisö on paras yleisö?

Jani: Jokainen paikalle saapunut ihminen tai eläin on paras yleisö.

Pasi: Myös maapallon ulkopuoliset elämänmuodot hyväksytään. Emme syrji ketään.

Minkälaisia haaveita tai toiveita olisi tulevaisuudelta?

Jani: Tehdä hommaa täysillä hyvällä fiiliksellä ja hyvällä porukalla, saada bändin nimeä enemmän esille ja saattaa materiaalia niin uutta kuin vanhaakin mahdollisimman monen ihmisen tai otuksen korviin kuunneltavaksi. Hienoa olisi myös se, jos mahdollisimman moni löytäisi biiseistä sitä jotakin mikä saa biisin kuuntelemaan uudelleen ja uudelleen. Festarikiertue ensi kesäksi olisi kova.

Samu: Olisi hienoa, jos Kyydit tavoittaisi mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka saisivat musiikistamme samaa rajatonta riemua kuin me sitä tehdessämme. 

Mistä teidän musiikkianne voi kuunnella?

Ville: Spotify, Bandcamp, YouTube ym. musiikinnauttimispalveluissa. 

Pasi: Ja livenä tottakai. Meidät voi toki tilata vaikka omaan olohuoneeseen. Mikäs sen parempi tapa nauttia rokenrollista. Saunan jälkeen pyyhe päällä ja kylmä keskari kädessä.

Missä olette esiintyneet ja missä seuraavaksi?

Ville: Keikkoja ei ole vielä ihan hirveästi kertynyt, mutta seuraavilla paikkakunnilla on käyty rokkaamassa: Forssa, Jokioinen, Turku, Tampere, Helsinki, Lahti ja Hämeenlinna. Seuraavaa keikkaa ei ole vielä buukattu, mutta olisihan se kiva, jos pääsisi vaikka useammallekin festarille soittamaan. VinkvinkHoljat.

Minkälainen on hyvä melodia? 

Jani: Surumielinen mollivoittoinen mukavasti soljuva ja mieleenpainuva sävelkulku

Pasi: Hyvä tykittely. 

Samu: Sellainen laakista päähän jäävä koukku, joka tarjoaa kuitenkin lisää kerroksia uudestaan kuullessa. Meillä on monta 

Ville: Joo kyllä siinä pitää olla jotain, joka joko jää päähän pyörimään tai sitten saa aikaan kylmät väreet. Parhaassa tapauksessa molempia.

Petteri: Haikea mutta myös paikoitellen toivoa antava. Tarttuva.

Entä hyvät sanat?

Jani: Kaikki on hyviä paitsi minun tekemät. Minulle melodia tulee aina ennen sanoja, eli jos melodia on hyvä, niin se osuu ja uppoaa, vaikka biisissä laulettaisi puu-ukkojen veistelystä.

Pasi: Sanoitus, joka antaa kuulijalle vapauden luoda sanoituksen ympärille oman tarinansa. Hyvässä sanoituksessa on tietynlaista mystiikkaa ja tarjoaa kuulijalle useamman kuuntelukerran jälkeen vielä uusia ahaa-elämyksiä. Hyvä sanoitus voi myös muuttaa merkitystään tai antaa uusia näkökulmia kuulijalle hänen oman elämäntilanteensa mukaan.

Ville: Komppaan Pasia tässä ja lisään, että itselle hyvät sanat saa parhaimmillaan myös palan kurkkuun, hymyn huulille tai jopa nauramaan ääneen.

Samu: Sellainen, joka saa tuntemaan, että tämä kertoo minusta tai jostain tutusta. Sellaista elämän makuista tarttumapintaa. Joku oma tapa kertoa ihan arkipäiväisistä asioista. Kysy Jarkko Martikaiselta. 

Petteri: Sellaiset, jotka osuvat omaan elämään / elämäntilanteeseen, tai senhetkisiin fiiliksiin ja keloihin.

Osallistuvatko kaikki bändin jäsenet kappaleiden tekoon?

Jani: Taitaa toistaiseksi olla biisinteko vastuu mulla ja Petterillä mutta kaikki saavat tehdä ja tuoda biisejä treenikselle. Ei ole siis mitään sovittua kaavaa. Kaikki ideat otetaan vastaan ja kokeillaan ilman mitään sensuuria. Sitten biisit sovitetaan treeniksellä ja saavat sen lopullisen muodon ja alkaa kuulostaa meiltä.

Pasi: Itsellänihän on tärkeä osa bändin märisijänä: valitan kaikesta ja vaadin uudelleentekemistä tai -sovittamista. Yleensä täysin aiheettomasti. Mutta pysyy homma elämänmakuisena, eikä tule päästettyä biisejä seulan läpi liian helposti. “Biisit edellä, ohi yhteisen mukavuuden”, voisikin olla mottoni.

Mikä olisi sinun elämäsi biisi ja miksi?

Ville: Vaikea kyllä valita yhtä, mutta sanotaan Hightide Hotel –Closer. Se on sellainen biisi, jonka tahtiin tanssisin elämäni tärkeimmän tanssin elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa.

Pasi: Tästä oli himassa itseasiassa just juttua ja totesin sen olevan joko Seal– Kiss from a Rose tai GooGoo Dolls – Iris. Näillä vahva kytkös siihen miten päädyin vaimoni kanssa yhteen.

Jani: Niitä on niin monia, että on vaikea valita vain yhtä, mutta My ChemicalRomance– Helena on kova, mutta niin on moni muukin kuten esimerkiksi Hassisen Koneen Pelkurit. Siinä on niin kovaa rytmiryhmän vetoa kyllä.

Samu: On kymmeniä, mutta tässä yksi. YUP – Nyrkkeilijä. 

Petteri: Tosi vaikea kysymys! Tämä vaihtelee niin mielentilan mukaan. Ja joskus elämän biisi on joku klassikko menneisyydestä, toisinaan joku juuri julkaistu huippukova ralli. Tällä hetkellä iskee kovaa Gulfer – Greetings.

Voitto kotiin

Radio SuomiRockin Kellareista kuuluisuuteen -kisan voittobiisi Laulu levykaupasta, tytöstä ja pojasta on Petterin säveltämä ja Pasi kirjoitti siihen sanat.

Miten voittokappale syntyi?

Pasi: Voittokappale löytyi alun perin Petterin mukanaan tuomista demoista. Lyriikan osalta ajatus matkasi omaan nuoruuteen ja silloisen ajan tärkeimpiin monumentteihin: levykauppoihin. Perinteisiin kivijalkakauppoihin, joita vielä 90-luvulla löytyi joka kaupungista. Levyjen pläräily ja vähäisten rahojen sinne kantaminen oli parasta hommaa. Nykyisin suoratoistopalvelut ovat tämänkin ilon ikävä kyllä pilanneet. Kaikki musiikki on saatavilla heti kun sen haluaa, etsimisen ja löytämisen riemu on täysin kadonnut. Tästä johtuen myös tietynlainen musiikkiähky on nakertanut musiikin kuuntelun ilosta osan pois. Siksi itse olenkin taantunut takaisin vinyylien ja cd-levyjen pariin. Mutta shout out Forssan Bukstaaville! Ilman sitä olisi nuoruus ollut kylmä ja harmaa.

Mitä voitto merkitsi?

Petteri: Erittäin merkityksekkään voitosta teki se, että kuuntelijat äänestivät voittajan. Saimme kuulemma erittäin ison osan äänistä, joka tuntuu edelleen ihan mahtavalta. Iso kiitos siis kaikille äänestäjille!

Noteerattiinko voittonne – tapasitteko torilla vai oliko voitonjuhlat vain bändin kesken?

Samu: Voiton myötä on tullut keikkaa ja jonkin verran näkyvyyttä mediassa. Voittoa on ollut tarkoitus juhlistaa saunaillalla, joka on vieläkin tietenkin pitämättä… eli sitä odotellessa.

Mikä oli palkinto?

Ville: Palkintona oli ns. sparrauspäivä, johon kuului mm. vierailu Universal Musicilla, jossa pääsi vaihtamaan ajatuksia eturivin musiikintekijän ja AR-henkilön kanssa ja kuuntelimme me biisejäkin ja niistä saatiin rakentavaa ja hyvää palautetta. Sitten oltiin loppupäivä Radio SuomiRockilla, jossa meille kerrottiin, miten kaupallinen radio toimii ja pyörii, oli haastatteluja ja promokuvasessio. Kerrassaan antoisa ja mukava päivä. Palkintona oli myös keikka pääkaupunkiseudulla, se on vielä tulossa.