Isänpäivä on juhlimisen arvoinen
Marraskuun 12. päivänä juhlimme isiä ja isoisiä. He ovat juhlansa ansainneet marraskuun toisena sunnuntaina ihan niin kuin äidit ja isoäidit toukokuun toisena sunnuntaina.
Kaikki eivät pysty kokoontumaan yhteisen kakun ääreen juhlimaan, mutta puhelinsoittokin kauempana olevalle isälle tai papalle on mukava juttu. On hienoa, että meillä on monenlaisia yhteydenpitokanavia. Mutta ei käytetä tällaisena juhlapäivänä tekstiviestiä tai whatsuppia. Vaikka ei voitaisi nähdä, puhutaan sentään, ihan oikeasti. Videopuhelu on ihan tosi kiva juttu, varsinkin jos mukana on lapsenlapsia.
Mutta eihän juhlapäivä ole yhdensuuntainen – niin, että juhlittava on vain kohde. Ihan yhtä tärkeää on isien ja iso-isien oma osallistuminen. Menkää, jos on kutsuttu. Tai kutsukaa itse, jos ei kutsua ole tullut. Ottakaa juhlahetkestä kiinni, olkaa mukana.
Antakaa itsekin arvo tälle juhlapäivälle. Sille asialle, että olette tärkeitä, merkityksellisiä ihmisiä monelle lapselle ja lapsenlapselle. Älkää vähätelkö juhlimista – kyllä niitä arkipäiviä elämässä riittää joka tapauksessa ihan tarpeeksi.
Otetaan juhlahetkestä valokuvia. Ne ovat aikuisena arvokkaita muistoja lapsille ja lapsenlapsille – näin meillä juhlittiin isää ja pappaa. Ne ovat mukavia muistoja myös esimerkiksi isovanhemmille – näin me kokoonnuimme yhteen isänpäivänä.
On niin helppo tehdä tyhjäksi tuollainen päivä – voihan sitä isää tai pappaa muistaa vaikka joka päivä. Kyllä, toki voi. Mutta merkkipäivä on kuitenkin merkkipäivä. Sen muistaminen jättää mukavan muistijäljen – mutta sen ohittaminen tai unohtaminen voi jättää tosi kipeän arven.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
