Hetki keväälle
Mustarastas kutsuu kumppania ja karkottaa kilpailijoita kevään kauneimmalla äänellä. Joutsenet toitottavat torviaan ja hanhet kaakattavat kuulumisiaan ylilennoillaan. Aurat halkovat taivaan äärettömyyttä. Mieli haikailee lumen ja liukkauden häviämistä, toppatakkia varastoon ja pikkukenkiä jalkaan.
Kevät on aika, johon haluaisi tarttua kahdella kädellä ja tuijotella syvälle silmiin. Pysäyttää hetken hiirenkorviin ja leskenlehtiin. Se on niin ainutlaatuista, että sen jokaisen ihmeen haluaisi nähdä, kuulla, haistaa ja tuntea.
Keväässä on niin paljon kaunista ja niin paljon riipaisevaa. Se on yhtä aikaa täynnä suloista odotusta ja riipaisevaa haikeutta – ja yhtäkkiä onkin kesä täydessä loistossa.
Josko tänä keväänä, kaiken maailman myllerryksen keskellä, pysähdyttäisiin. Katsottaisiin ja nähtäisiin meidän yhteinen luontomme – sen ainutlaatuisuus, kauneus ja muuttuminen. Sen pienimmätkin yksityiskohdat. Kukaan ei tiedä kauanko meillä on siihen mahdollisuus – maailman muutokset eivät ole käsissämme kuin hyvin pienessä mittakaavassa.
Josko tänä keväänä antaisimme arvoa sille, mitä meillä on. Emmekä haikaisili sen perään, mitä ei ole.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
