Parasta aikaa
Joulunaikaan siirtyminen on mukavaa. Ympäristö valaistuu ja kaunistuu pimeydessä tuikkivista jouluvaloista, radiossa ja konserteissa soi tunnelmallinen joulumusiikki – ja ihmisetkin muuttuvat ystävällisemmiksi toinen toistaan kohtaan.
Toiveunta, toteaa koulukyynikko, jota valot ärsyttävät, musiikki on kärsimystä ja ihmiset toohottavat turhaan.
Monelle joulunaika kuitenkin tuo iloa ja valoa kaamoksen painamaan mielialaan. Ja tässäkin asiassa, asenne ratkaisee, niin kuin monessa muussakin asiassa. Eihän joulu elämää usein olennaisesti muuta; yksinäinen on yksin ja lapsiperheen vanhemmat laittavat ruokaa, syöttävät ja vaihtavat vaippaa ihan niin kuin muinakin päivinä.
Silti. Haluan pitää kiinni lapsenuskostani jouluun. Siitä, että silloin ihmiset haluavat olla toinen toisilleen ystävällisiä ja kilttejä. Että lahjan saajaa oikeasti ajatellaan. Että joulukortti viedään postiin ilahduttamisen halusta, ei velvollisuudesta. Että ihmiset kutsuvat yksin olevia luokseenjoulupöytään.
Että joulu sittenkin muuttaisi jotain. Edes hetkeksi.
Uskothan? Toivothan? ja toimitaan sen mukaan!
Maire Soiluva
Päätoimittaja
