Kyky tehdä toisesta leprainen
Nuorena minuun teki suuren vaikutuksen metallibändi Metallican kappale ”Leper Messiah”, joka kritisoi voimakkaasti tele-evankelistoja ja menestysteologeja, jotka ovat ahneita ja ajattelevat lopulta vain rahaa ja omaa etuaan. Kappaleen on tulkittu syntyneen, kun Metallican laulaja-kitaristi James Hetfieldin äiti kuoli syöpään kieltäydyttyään hoidoista, koska hän uskoi saarnaajia, joiden mielestä kristitty ei tarvitse modernia lääketiedettä.
Kappale tuli mieleeni, kun tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus kohtaa lepraa, siis spitaalia, sairastavien joukon. Sairaus oli julma; siihen ei ollut parannusta, mutta se myös erotti täysin perheestä, yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Ihosairautta sairastava sysättiin täysin yhteiskunnan marginaaliin, sivuosaan omasta elämästään.
Lepraa voidaan nykyään hoitaa, ja jopa parantaa. Vaikka lepra on painunut oman kokemuskenttämme ulkopuolelle, on jokaisessa yhteiskunnassa edelleen ihmisiä, joita leprasairaiden tavoin vältellään. Yhteisön ulkopuolelle sulkemista kohtaa kaikkialla, joskus avoimemmin, joskus hienovaraisemmin, mutta yhtä lailla satuttavalla tavalla.
Jokaisella on kyky tehdä toisesta leprainen.
Jokainen tarvitsee sitä, että Jeesus puhdistaisi ja parantaisi. Jokainen tarvitsee sitä, että Jeesus poistaisi sen myrkyn ihmisen sisältä, joka vääristää ihmissuhteet, ja joka saa toisen katsomaan toista halveksuen. Parantaessaan leprasairaat ei tapahdu vaan fyysistä parantumista, vaan ihminen pystyy palaamaan perheensä ja sukunsa luo, osaksi yhteiskuntaa.
Jumalalle kukaan ei ole ulkopuolinen, ja Hänen parantava kosketuksensa on kokonaisvaltainen. On vain yksi Isä, ja kaikki ovat hänen lapsiaan, joista jokainen ansaitsee saman rakkauden, jota Jumala sinulle antaa.
Visa Viljamaa
Pastori
