Onnea, lähes 2000-vuotias kirkko!
Helpommin sitä muistaa sananlaskun ”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä”, kuin sen, minkä takia helluntaita vietetään. Vaikka joku sanoisi, että se on kirkon syntymäpäivä, eivät kellot siltikään välttämättä vieläkään soi.
Kristinuskon ytimeen kuuluva Jeesuksen ylösnousemus kuolemansa jälkeen täydellistyy helluntaina. Helatorstaina on kulunut 40 päivää pääsiäisestä. Jeesus ei enää vaeltele kuolleista nousseena eri ihmisten keskellä, vaan helatorstaina hän ”astui ylös taivaisiin”. Kun ihmiset sitten maan päällä panikoivat mitä tehdä, tapahtuu helluntaina vielä yksi ihme. Raamatussa, Apostolien teoissa sitä kuvataan näin:
”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.”
Kun nämä Pyhän hengen juovuttamat Kristuksen todistajat lähtevät kertomaan ilosanomaa kaikkeen maailmaan, kaikilla kielillä, syntyy kristillinen kirkko. Siksi helluntaista puhutaan kirkon syntymäpäivänä. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen seuraus, synneistä vapauttava lahja annetaan avokätisesti syntymäpäiväjuhlien vieraille, kielellä, jota he ymmärtävät.
Helluntain liturginen väri kirkoissamme on punainen. Rakkauden väri. Mitä rohkeammin ja selväsanaisemmin puhutaan Jumalan ainutlaatuisesta rakkaudesta ja hänen hyväksyvästä katseestaan, juuri sinuun kohdistuen, sitä helpompi lahja on ottaa vastaan.
Saa se mieli silti askarrella myös niissä helluntaiheila-asioissa. Se ei ole Jumalalta pois.
Annmari Salmela
