Kukkiva luovuus – luonto Pihlgren ja Ritola -tapeteissa 

Tervetuloa Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan kesänäyttelyyn! Pihlgren ja Ritola Oy on vuonna 1930 perustettu suomalainen tapettitehdas, joka on aina kulkenut omia polkujaan. Tapetti on enemmän kuin kaunis pinta – se on arkipäivän taidetta ja sisustamisen iloa parhaimmillaan. Monet tapettimallit ovat suomalaisia designklassikoita: Kiurujen yö, Juhannusruusu ja Kirsikkapuu ihastuttavat lukemattomissa suomalaiskodeissa.

Kukkiva luovuus – luonto Pihlgren ja Ritola -tapeteissa  | Koti | Kotiseutulainen

Kukkakedoista ruusutarhoihin 

Tapettikuvioiden ylivoimaisesti suosituimmat aiheet ovat aina olleet kukat ja erilaiset kukka-asetelmat. Tiettyjen kukkien avulla voitiin myös erityisesti 1800-luvun lopulla viestiä asemasta, tunteista tai toiveista: ruusulla kuvattiin rakkautta ja intohimoa, orvokeilla uskollisuutta ja krysanteemeilla vaurautta. 1800-luvun mittaan kukkatapettien tyyli vaihteli uusrokokoon herkkyydestä biedermeierin kiemuroihin, mutta pääosassa olivat lähes aina damastikuvioon asetellut, voimakkaasti tyylitellyt kukka- ja lehtiaiheet. Kultakrysanteemi on tyypillinen uusrenessanssitapetti, jossa rehevät kasvustot muodostavat symmetrisen, säännönmukaisesti toistuvan lehväkuvion.

Vaikka kukkien kirjo erityisesti tapettien historiassa tuntuu loputtomalta, naturalistiset kukkakuviot yleistyivät teollisissa tapeteissa vasta 1900-luvun alussa: tämän mahdollisti paitsi painotekniikan kehitys, myös muodin muuttuminen kohti jugendia ja kansallisromantiikkaa. Nyt tapetteihin kelpasivat myös arkiset ohdakkeet ja voikukat, jotka kuvattiin joko pikkutarkan luonnollisesti tai korostetun tyylitellysti. Rantakukka edustaa kevyttä, jugendvaikutteista tyyliä, jossa kukkien ja lehtien väleihin on jätetty tarkoituksella väljyyttä: kuviot vaikuttavat olevan kuin veden pinnalla tai ilmassa. 

Raskaiksi miellettyjen kertaustyylien ja tekstiili-imitaatioiden jälkeen sisustukseen haluttiin kepeyttä ja valoa, orgaanisesti kaartuvia kukkavarsia ja rennosti taipuvia lehtikimppuja. Mutta myös jugendtapettien kuviot mukautuivat usein totuttuun, symmetriseen tapettikuvioon, ja vain harvat esimerkit 1900-luvun alusta edustavat täysin vapaata kuviosijoittelua.

 1920-luvulla kukkaset vihdoin vapautuivat ja suosituiksi tulivat erilaiset realistiset ruusu- ja kukkatapetit, joissa nähtiin hyvin tummiakin sävyjä ja kudotuista kankaista muistuttavia rasteripintoja. 

Ritva Kronlundin (1932–1999) 1920-luvun tyyliin sommiteltu Kirsikkapuu on kuin kevennetty versio ajan raskaista ruusutapeteista: symmetriasta ei tässä mallissa ole enää jälkeäkään. 1950-luvulla kukat olivat hetkellisesti epämuodikkaita, ja kukkatapetteja laitettiinkin lähinnä makuukamareihin ja muihin yksityisempiin tiloihin. Olohuoneeseen ja edustustiloihin valittiin pienikuvioinen, usein harmaa tekstuuritapetti. 1950-luvulla kukat myös haalenivat ja pienenivät, palatakseen näyttävinä ja kirkkaina takaisin 1960-ja 1970-luvuilla. Desmond Lewisin Neidonkukka vuodelta 1973 on tästä oivallinen esimerkki. 

Siipien suhinaa 

Linnut ovat aina kiehtoneet ihmismieltä: niiden keveys on tuntunut kuin kaiken maallisen ja raskaan vastakohdalta. Lintuja käytti tapeteissaan erityisesti Birger Kaipiainen (1915–1988), jonka Kiurujen yö ja Ken kiuruista kaunein -tapetit ovat kaikkien tuntemia, suomalaisia sisustusklassikoita. 

Rut Bryk (1916–1999) puolestaan toi Fenix-lintu-tapettiin monissa hänen keramiikkatöissäänkin nähdyt isonokkaiset, pelkistetyt lintuhahmot. Tapetin linnut ovat keskenään vuorovaikutuksessa: yksi riehakkaana, toinen hämmentyneenä, yksi luomassa uutta. 

Bryk ei töissään koskaan tyytynyt tavanomaiseen, siksi ei Fenix-lintukaan ole tapeteista tavallisin: se on aidosti omaperäinen, näyttävä ja herättelevä. Fenix-lintu painetaan edelleen alkuperäisillä 1950-luvun teloilla – niillä samoilla, joita Bryk itse kävi aikanaan tehtaalla viimeistelemässä. 

Avaruuslintu-tapetti on Ritva Kronlundin taidonnäyte vuodelta 1974. Sen näyttävät, eri suuntiin liihottelevat linnut näyttävät olevan kuin muuttomatkalla tai matkalla kohti uusia, tuntemattomia seutuja. Kumpumaiset muodot vievät ajatukset satumaisiin laaksoihin tai horisontissa siintäviin pilvilinnoihin. Avaruuslintu on todellinen 1970-luvun tapetti: kuviokoko on suuri ja alkuperäinen värimaailmakin dramaattinen: tummaa yönsinistä, intensiivistä mustaa ja leiskuvaa oranssia. 

Kukot-tapetti puolestaan edustaa 1970-luvulla suosittua naivistista tyyliä, joka ammensi inspiraationsa kansantaiteesta ja folkloresta. Tämä tyyli pyrki kuitenkin eroon kaikesta aiempien vuosikymmenten tyyleistä luomalla jotain aivan uutta ja omaa – jotain mikä sopi uusiin kaupunkikoteihin ja aikaansa seuraavalle sisustajalle. Kukot-tapetin suunnittelijatieto ei valitettavasti ole säilynyt meidän päiviimme saakka, mutta se on todennäköisimmin Keski-Eurooppalaista alkuperää. Mallissa voimakkaasti tyylitellyt linnut ja kukat on aseteltu kekseliäästi raitamaisiin kuviokenttiin, jotka suurella pinnalla tuovat kuosiin rauhallista rytmiä ja tasapainoa. 

Pöytä on katettu 

Hedelmiä käytettiin tapettien kuvioissa harvoin ennen 1800-luvun loppua. Tämä saattoi johtua paitsi tapettien mieltämisestä lähinnä kankaiksi, myös hedelmien merkityksiä pursuilevasta symboliikasta, jota erityisesti alankomaalaiset asetelmamaalarit hyödynsivät 1600-luvun mittaan. Hedelmät eivät olleet varsinkaan pohjoisemmassa Euroopassa samalla tavalla arkipäiväisiä kuin nykyisin, ja niihin liittyi eksotiikkaa ja jopa mystiikkaa: harva oli maistanut appelsiinia tai persikkaa – trooppisista hedelmistä puhumattakaan. 

Hedelmämestareista tunnetuin oli englantilainen William Morris (1834–1896), jonka Arts & Crafts – tapettimalleissa esiintyi taajaan granaattiomenoita, omenoita ja sitruunoita. Arts & Crafts -tyylistä hedelmien käyttö levisi myös myöhempiin tyylisuuntauksiin, ja hedelmät vakiintuivat hiljalleen tapettiaiheiden vakiokuvastoon. 

Appelsiini-tapetti varioi tätä hedelmätarhateemaa taidokkaasti: hennot pystyvartiset puut muodostavat tiheän lehvästön, joka katveessa loistaa auringonkeltaisia appelsiineja. Lehtien muoto ja väritys on toteutettu kekseliäästi, ja hedelmien väri tekee kuosista vastustamattoman. 

Suomalaisista suunnittelijoista hedelmiä käyttivät tapettimalleissaan mm. Birger Kaipiainen ja Ritva Kronlund. Kronlundin Hedelmämalja -tapetti vuodelta 1978 on säväyttävä, isokuvioinen malli, joka on aikanaan leikitellyt paitsi kuvion koolla, myös asetelma-aiheella itsellään. Yhdelle seinälle tarkoitettu Hedelmämalja on kuin 1970-luku itse – näyttävä ja värikäs! 

Uutta muotoilua 

Tanja Kallio (s.1983) on graafinen suunnittelija ja muotoilija, joka työskentelee tekstiilimuotoilun, graafisten ilmeiden ja tekstiilitaiteen parissa. 

– Minua motivoi kestävä suunnittelu, aitous ja estetiikka. Töissäni haluan kertoa ja luoda tarinoita kuvallisin keinoin, ja inspiraatiota ammennan Skandinavian luonnosta, omakohtaisista luontokokemuksista, sekä suomalaisesta käsityöperinteestä. Suunnitteluni liikkuu usein abstraktin ja esittävän välimaastossa: keskeistä siinä on tunnelma ja värien rooli tämän tunnelman luomisessa, Kallio kertoo. 

Tanja Kallion suunnittelema Juolu-tapetti on saanut inspiraationsa erämaiden poluista ja kivikoista, askeltamisen rytmistä ja luonnonmuotojen sattumanvaraisesta järjestyksestä. Nimi Juolu juontuu saamenkielisestä, kivikkoa tarkoittavasta ’juovva’-sanasta. 

Tuotteet ja teokset: Hanna van Ingen 

Hanna van Ingen (s.1967) on Tapettitehtaan oma inhouse-muotoilija, joka on työskennellyt laaja-alaisesti muotoilun ja suunnittelun saralla. Lahden muotoiluinstituutin kasvatti on tehnyt urallaan niin teollista muotoilua kuin taideteollisuuden piensarjojakin. Pallomeri-tapetin lisäksi van Ingen on suunnitellut uusia, ajankohtaisia värityksiä useisiin Pihlgren ja Ritola -tapettimalleihin. 

– Työskentelyni lähtökohta on aina ekologisuus – erityisesti teollisessa muotoilussa, jossa tuotteiden ympäristövaikutusten huomioiminen tulisi nykyään olla itsestäänselvyys. Minua inspiroi arkielämän hullunkurisuudet ja niiden mielenkiintoisuus, sekä tietynlainen minimalismi ja yksinkertaisuus. Pallomeressä halusin käyttää käsivaraista viivaa, ja tutkia viivojen ja niiden muodostamien pallojen aallokkoa tapetin pinnassa. Tapettien sävyjen suunnittelussa täytyy pystyä asettumaan monenlaisten ihmisten visuaaliseen maailmaan, kuitenkin niin, että voi seistä valitsemiensa värien takana hyvillä mielin. Parhaissakin väriyhdistelmissä on mukana myös sattuma ja painotekniikan tuomat yllätykset, eikä värien vaikutusta toisiinsa ei jaksa olla hämmästelemättä vuodesta toiseen: tämä jo itsessään on innostavaa!, van Ingen kuvailee.

Aiheeseen liittyviä juttuja