Jonas ei tyydy tavanomaiseen

Jonas Korpi on rakentanut Harrikastaan omaan makuunsa sopivan. Näyttävä pyörä on rakennettu tiukoilla laatuvaatimuksilla.

Forssasta hiljattain Tammelaan muuttanut Jonas Korpi on harrastanut autoja ja moottoripyöriä koko ikänsä. Alkuun isänsä kanssa kiihdytyskisoissa ja näyttelyissä.Matkasipa Jonas kerran mopoilla kaverin kanssa Turkuunkin näyttelyyn. Jenkit tulivat isän harrastuksen kautta, mutta jonkin ajan Jonas harrasti saksalaismerkkisiä kesäautoja. Lopulta kuulemma jenkkiautoja harrastavien kaverien naljailu -pitäiskösunkin hankkia autoosi moottori- riitti ja Jonas hankki jenkin itselleen. Nyt autona on Ford Galaxie 500 vuodelta 1964.

Moottoripyörät kiinnostivat tietenkin koko ajan ja näin Jonas hankki Harley-Davidson HeritageSoftailin vuosimallia 1991. Siitä alkoi harrastuksessa uusi vaihe, nyt pyörässä alkuperäistä on oikeastaan vain moottori ja runko. Toki moottorikin on käyty läpi ja haettu vähän lisätehoja.

Vain paras työnjälki kelpaa

Harrikkaa katsellessa huomaa heti, kuinka laadukasta työn jälki ja muutokset ovat. Kaikesta huomaa, ettei Jonas tyydy oikoteihin vaan kaikki tehdään niin hyvin kuin on mahdollista. Esimerkiksi käy tankki, kun Jonas halusi standarditankista muodokkaamman niin hän leikkasi kyljet auki ja takoi sopivat sisäänpäin koverat pellit ja hitsasi niistä sivuosat. Valmiissa tankissa ei ole mitään mikä kertoisi, ettei se ole tehtaalainen. Itseasiassa jenkkien työnjälki ei tehtaan jäljiltä ole näin hyvä.

Harrikkojenlisävarustekataloogi on paksu kuin raamattu ja siitä luulisi löytyvän kaikki tarpeellinen pyörän modifioimiseksi. Ei riittänyt Jonakselle, osia on hankittu kaikista kanavista ja jos sopivaa ei ole löytynyt, on se itse tehty.

Aina tilattu osa ei sovi, niin kuin kävi takalokarille. Sen piti olla juuri valitun takarenkaan kokoon ja leveyteen sopiva, vaan ei riittänyt Jonakselle. Ei kun laikka käteen ja leikkaamaan tarvittavat palat irti ja hitsaamaan lokari uuteen mitoitukseen. Sanomatta on selvää, ettei muutoksia lokarista nyt huomaa. Päivätöissään isänsä putkiyrityksessä toimiva Jonas hallitsee metallityöt putkimiehen koulutuksella.

Ketjuveto ja nelimäntäiset levyjarrut

Moottorista haettiin vähän lisää tehoja ja sen vastapainoksi Jonas halusi varmistaa myös pysähtymispuolta. Niinpä pyörässä on nyt levyjarruissa nelimäntäiset satulat. Hän halusi myös muuttaa vetopuolen ketjuvedoksi alkuperäisen hihnan sijaan. Tämä sopii kuulemma paremmin tyyliin ja välityssuhteita pääsi näin paremmin muuttamaan. Lisäksi kuulemma Jonas kuuluu vanhemman koulukunnan kavereihin, joiden mielestä kuminauha kuuluu kalsareihin.

Myös etuhaarukka on rakennettu uudelleen. Sportsterin T-palat ovat korvanneet alkuperäiset ja alaosista on sorvattu pois ylimääräiset kiinnikkeet.

Haaveena sivutoimenaan mm. rosterihitsaustöitä ja erityisesti rosteripakoputkia tekevällä Jonaksella on joskus saada tulonsa nykyisen harrastuksen tavoin autojen ja moottoripyörien modifioinnista.

Teksti ja kuvat Olli-Pekka Jasu