Katsotaan oikeaa maailmaa
Arvausleikki. Mikä on tämä ilmiö?
Erään tutkimuksen mukaan sen käyttämiseen saattaa tärveltyä jopa 9 vuotta elämästä.
Sen tavoite on tuottaa (jollekin muulle kuin sinulle, tietysti) taloudellista voittoa manipuloimalla sitä mitä teet, ajattelet ja kuka olet. Se tuottaa käyttäjälleen lyhytaikaista, koukuttavaa tyydytystä jonka toistuvan tavoittelemisen jälkeen kasvaa riski masennukseen, ahdistukseen sekä keskittymiskyvyn ja ongelmanratkaisutaitojen heikkenemiseen. Se saa ihmiset tyytymättömiksi elämäänsä ja ulkonäköönsä, lisää suorituspaineita sekä altistaa kiusaamiselle, rikoksen uhriksi joutumiselle ja lisääntyneelle itsemurhariskille. Se saattaa yllyttää lapsesi osallistumaan typerään, hengenvaaralliseen haasteeseen.
Siinä on myös paljon hyvää! Tottakai.
Mutta tällä hetkellä sen haitat ovat niin paljon suuremmat kuin hyödyt, että yhtenä Forssan positiivisimpanakaan henkilönä en nyt jaksa niitä. (Varsinkin kun uskon että tuossa vuoden 2014 Positiivisin -valinnassa tapahtui hirvittävä, hirvittävä erehdys.)
Tämä ilmiö on siis sosiaalinen media yhdistettynä älypuhelimeen.
Juu, tiedän. Aina uuden teknologiainnovaation putkahtaessa maailmaan kaltaiseni jäkättävät, katkeroituneet muorit keuhkoavat sen turmelevan nuorison. Ja eikö teknologia kuitenkin ole vain työkalu, voihan vasaraakin käyttää hyvään tai pahaan? Voi rakentaa vastaanottokeskuksen tai kajauttaa jatkoilla Tepolta tajun kankaalle.
Mutta nyt on kyse vähän enemmästä kuin pelkästä uudesta työkalusta.
Meidän aivomme eivät yksinkertaisesti ole kehittyneet käsittelemään jatkuvaa huomio-, mainos- ja informaatiovirtaa. Eivätkä ne todellakaan kehity tässä somea selatessa. Onhan se hienoa, että esimerkiksi kaikki tieto on saatavilla, mutta sen kumoava väärä tieto on niin paljon houkuttelevampaa, että maailma on tullut lopulta vain tyhmemmäksi. Dokumenttielokuvassa Valvontakapitalismin vaarat näiden eri some-alustojen kehittelijöiden katuva kööri ilmoittaa yksimielisesti, etteivät koskaan antaisi omien lastensa käyttää niitä.
Ei ole kivaa olla nalkuttava vanhempi, mutta rajoitetaan (taas) ruutuaikaa. Ensin omaamme, että voimme olla esimerkkinä. Katsotaan, mitä lapsemme katselevat. Katsotaan lapsiamme enemmän kuin ruutua. Ja sitten lasten kanssa oikeaa maailmaa.
Susanna Drockila
