Valmistaudu pimeyteen

Heijastimen laittaminen heilumaan on aika helppo tapa varustautua. Kun sen vaan muistaa ja saa aikaiseksi etsiä heijastimet ja kiinnittää ne. Heijastin on tärkeä osa turvallisuutta ja lapsille monet ilman muuta muistaa ne laittaakin käyttöön, mutta monelta aikuiselta ne unohtuvat. Teinien mielestä ne ovat jopa noloja. Mutta oikeasti tiukassa paikassa ne voivat pelastaa ihmishenkiä.

Henkisesti pimeään kauteen valmistautuminen on hankalampaa. Somessa nähdään taas mittava määrä kynttilätunnelmakuvia, jossa hartaasti lepäillään sohvannurkassa kirjan kanssa villasukat jalassa – vaikka aika harva varmaan näkee lukea mitään pelkässä kynttilänvalossa. Ja kuvat on helppo lavastaa.

Pimeän ajan alakuloon ja masennukseen ei kynttilät auta. Eivät ne auta yksinäisyyteenkään, johon moni jää, kun kesän riennot ovat ohi. Tosin eihän niitä korona-aikana kaikilla edes ollut. Joskus kynttilätunnelmakuvien tarjonta tuntuu suorastaan väheksyvältä. Mutta sellaistahan se some on ja ehkä sitä ei kannata aina ottaakaan niin todesta. Tosin tämäkään ei auta silloin, kun on yksin pimenevässä syksyssä.

Ihmistä auttaa parhaiten toinen ihminen. Soita, pyydä vaikka kävelylle tai kahville, mutta älä jätä yksinäistä yksin. Välittäminen lämmittää kynttilää enemmän. Muistaminen ihan tavallisena arkena, lämmittää paljon. Pysähdy, pysäytä kadulla, kaupassa,  ja kysy kuulumisia. Keinoja on monia, jos on välittämistä, silmiä nähdä ja korvia kuulla.

Harva pystyy yksinäisyyttään ääneen kertomaan, on se sen verran tabu vieläkin meidän menestyjäkulttuurissamme. Joten ei kannata jäädä odottamaan, että toinen asian myöntäisi. 

Jos olet yksin, tartu luuriin ja soita toiselle yksineläjälle. Soita silloin, kun on voimia. Pimeä vuodenaika vie niitä, joten älä lykkää yhteydenottoa liian pitkälle.

Jospa pimeys ei olisi tänä syksynä ja talvena niin pimeää.

Maire Soiluva
Päätoimittaja