Minä ja muuttuva ilmasto: Kasvissyöjästä maatalous-keskustelun näköalapaikalle
Mitä miettii ympäristöasioista historioitsija ja maisemantutkija, Sarka-museon museonjohtaja Sami Louekari? Kuten olettaa saattaa, on hänellä perspektiiviä asiaan jo pidemmältä ajalta. Ympäristöhistorian tutkijan lähestymistapa ympäristönmuutokseen taustastaan johtuen on myös astetta syvällisempi ja tutkimuksellinen. Yhteistä tähän asti sarjassa esitellyiden henkilöiden kanssa on kuitenkin suomalaisen luonnon ja metsien arvostaminen harrastuksesta kumpuavien kokemusten kautta.
Huolet metsistä johdattivat ympäristöntutkimukseen
Filosofian tohtori Sami Louekari on liikkunut, eritoten suunnistanut, luonnossa jo nuoresta lähtien. Suunnistusharrastus aina kilpatasolla on vienyt metsään sanan mukaisesti. Louekarin luontoliikuntavalikoimaan kuuluu myös hiihto, maastopyöräily sekä lenkkeily.
− Muistan 80-90-luvun mediaryöpytyksen happosateista, rikkilaskeumista ja Euroopan metsien tuhoutumisesta. Tämä tieto sai metsässä liikkuvan nuorukaisen pohtimaan ympäristöasioita, Louekari kertoo.
Myöhemmin Sami Louekari ajautuikin tutkimaan niin luonnonsuojelun ja luonnonsuojeluliikkeiden historiaa kuin ympäristöntutkijana ihmisen kulttuurista vaikutusta ympäristöönsä. Väitöskirjansa hän teki Turun yliopistossa maisemantutkimuksen oppiaineessa aiheesta Hyödyn politiikka – Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa 1720–1850.
Haaveena kaasuauto
Louekarin henkilökohtainen herääminen ympäristökuluttamiseen tapahtui parikymppisenä opiskelijana.
− Mietin ankarasti kulutustottumuksiani tuolloin. Ryhdyin jopa kasvissyöjäksi joksikin aikaa, hän paljastaa. Nykyäänkin mietin paljon, mikä on tarpeellista hankkia ja miten kulutan. Eniten kiinnitän huomiota siihen, miten liikun paikasta toiseen. Yksityisautoilu on pullonkaulani, sillä harrastukseni sijaitsevat yleensä autoilumatkan päässä, vaikka kotiovelta pääsen sentään lenkkeilemään. Luultavasti hankkisin kaasuauton, jos sen käyttäminen maaseudulla helpottuisi.
Maatalousmuseon toimintamallit kestäviksi
Sarka-museon johtajana Sami Louekari kertoo, että maatalousmuseon tilat lämpiävät hakelämmityksellä ja jätteiden kierrätys sekä lajittelu siellä ovat arkipäivää. Kierrättäminen ja kuluttamisen vähentäminen toteutuvat myös näyttelyrakenteiden kohdalla, kun niitä pystytään käyttämään uudelleen ja kierrättämään näyttelystä toiseen. Myös näyttelymateriaalit ovat pitkälti kierrätettäviä. Sarka-museossa aiotaan arvioida museon hiilijalanjälki ja ympäristövaikutukset, esimerkiksi materiaalivirtojen, päästöjen ja prosessien osalta ulkopuolisen ekokoordinaattorin toimesta. Tavoitteena on ekologisesti kestävien toimintamallien aikaansaaminen museon kaikessa toiminnassa.
Yhteiskunnan ohjattava kestäviin valintoihin
Kysyttäessä neuvoja yksittäisen ihmisen ilmastoystävällisistä teoista, vastaa Sami Louekari kysymykseen hyvin terävästi.
On totta, että jokainen voi tehdä paljon arkisilla kulutusvalinnoillaan, Mutta valitettavasti pelkkä ”kuluttajat ratkaisee”-mentaliteetti ei riitä. Yhteiskunnan talousjärjestelmien ja rakenteiden on muututtava kestäviksi ja sellaisiksi, että ne kannustavat ja ohjaavat kuluttajia luonnon kannalta oikeisiin valintoihin. Ei voida luottaa yksilön hyväntahtoisuuteen. Ihmisten aikeet ja teot eivät kohtaa, hän selittää.
Esimerkkinä ovat vaikkapa valinnat ruokakaupassa. Valitaan kuitenkin halvempi ulkomailla tuotettu elintarvike, vaikka tiedetään, että se Suomessa olisi tuotettu ympäristöystävällisemmin ja puhtaammin kuin missään muualla.
− Olisi valtion tehtävä aikaansaada houkuttelevammat talousjärjestelmät ja tuotteiden ekologiset kustannukset, mukaan lukien terveysvaikutukset ja ympäristön pilaantuminen, tuotteiden hintoihin. Tällä hetkellä vastuullisesti tuotetut tuotteet ovat kalliimpia eivätkä siksi päädy niin helposti kuluttajien ostoskoriin. Jotakin voi olla taloudellisesti kannattavaa yhä tuottaa ympäristön pilaantumisesta piittaamatta.
Lainsäädännöllä saadaan muutoksia aikaan
Jos jatketaan valtion ympäristötoimissa, on tohtori Louekarin mielestä kuitenkin ajan mittaan saatu paljon aikaan esimerkiksi vesiensuojelussa asutuksen ja teollisuuden osalta jätevesien puhdistuksessa. Tähän on päästy vesilain avulla. Ilmastonsuojelun osalta puheet happosateista ovat laimentuneet, kun päästöihin on puututtu.
− Kyse on lainsäädännöllä aikaansaadusta ohjaus- ja normijärjestelmästä, Louekari tiivistää. Toimiin ei liity vapaaehtoisuutta.
Maatalous alana vaikuttava
Sami Louekari juoksee mielimaisemissaan notkelmaisessa vanhassa metsässä kalliomäkineen. Sellaista maastoa löytyy hänen asuinpaikkakunnaltaan Riihimäeltä ja Hyvinkäältä Kytäjän-Usmin alueelta.
− Hienoa seutua, Louekari huokaisee.
Loimaalla lenkit suuntautuvat Hulmin pelloille ja läheisille metsäalueille. Loimaalla maatalousmuseon johtajana hän kokee olevansa töissä kiinnostavalla ja merkityksellisellä toimialalla ja pääsevänsä kuulemaan erilaisia näkemyksiä paitsi historialliselta myös poliittiselta kannalta.
− Maataloudella on selkeää vaikuttavuutta yhteiskunnallisesti, hän päättää.
MetsäAnna
