Piharatamo on monipuolinen yllättäjä
Piharatamo (Plantago major) on yleinen pihakasvi, mutta melko huomaamaton ja käyttöarvoiltaan suhteellisen tuntematon. Siihen kannattaa kyllä iskeä silmänsä, ja ottaa käyttöön.
Monet tuntevat piharatamon eli rautalehden laastarina. Kesäisiin haavoihin, hiertymiin tai hyönteisten pistoihin käypäinen pikahoito on puhdas laastarinlehti, josta on hierretty solunesteet esiin. Parantavat, myrkkyjä poistavat ominaisuudet ovat juuri kasvin solunesteessä. Talvellakin luonnonlaastari voi käyttää, jos lehtiä pakastaa.
Monille lienee yllätys, että piharatamo on erinomainen ravintokasvi; kasvitieteen professori Sinikka Piipon mukaan se kuuluu jopa Suomen terveellisimpien villivihannesten kärkikuusikkoon.
Lehdissä on runsaasti energiaa, fenoleja, kalsiumia, rautaa, myös C-vitamiinia. Lehtiä voi käyttää tuoreina, kuivattuina tai pakastettuina. Nuoria lehtiä voi silputa salaatin joukkoon, muhennoksiin, keittoihin tai piirakoihin. Tuoreista lehdistä voi puristaa mehua tai hauduttaa teetä. Kuivatuista lehdistä tulee hyvä lisä viherjauheeseen tai viherpirtelöön.
Ratamoa on mukana yskää helpottavissa ja limaa irrottavissa rohdoissa, ja yskänlääkkeeksi sitä voi itsekin hauduttaa tai uuttaa. Lehtiteen tiedetään tehoavan hengitystietulehduksiin ja alentavan kuumetta.
Siemenet ovat luku sinänsä. Piharatamo on samaa sukua kuin jänönratamo, jonka siemeniä tuodaan meille psylliumina. Piharatamon siemenetkin paksuntavat kastikkeen tai keiton. Kylmävesiuutoksena niitä voi käyttää pellavansiementen tapaan, suoliston hyvinvointia lisäämään. Alkoholiin uutettuna ratamon siemenistä saadaan yrttilikööriä.
Pula-aikana kuulemma siemenistä saatettiin tehdä hiusgeeliä. Eli moninaisia ovat vaatimattoman villiyrtin käyttömahdollisuudet.
Mutta vahvoilla vaikutuksilla on haittapuolensa: ratamo voi vähentää joidenkin lääkevalmisteiden ja raudan imeytymistä tai aiheuttaa herkille allergisia reaktioita.
Teksti ja kuvat: Eeva Suojanen
