Saaren kansanpuisto elämäntehtävänä

Pentti Kaunisto Saaren kansanpuistossa paikalla, jossa jopa itse Erik von Frenckell saattoi seurata eturivistä juhlien etenemistä.

Forssalainen kotiseutuneuvos Pentti Kaunisto määrittelee Saaren kansanpuiston itselleen yhdeksi elämänsä suurista keskipisteistä, kerrassaan pyhäksi maaksi. Hän painottaa määritelmän koskevan koko perhettään.

− Niin paljon täällä on tullut vietettyä aikaa ja suhtauduttua tähän todellisena elämäntehtävänä.

Samalla hän muistuttaa asian syvimmistä juurista.

− Kun tänne tulee, muistaa aina kulkevansa Esko Aaltosen jalanjäljissä. Hänen ansiostaan meillä on tänä päivänä mahdollisuus nauttia näkötornin, kansanpuiston ja Lounais-Hämeen Pirtin suomasta virkistyksestä luonnon parissa. 

Pentti Kaunisto valottaa myös omakohtaista asiaan suhtautumisensa kokonaisvaltaisuutta.

− Tämän paikan puolesta on tullut käytyä niin monta taistelua jopa kaikki pelissä-periaatteella, että pelkästään senkin vuoksi hävettää nykyisten päättäjien Saaren kansanpuistoa kohtaan osoittama välinpitämättömyys.

Ensikosketuksen Saaren kansanpuistoon liittyvään elämäntehtäväänsä Pentti Kaunisto sai vuonna 1962. Asialla oli Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen keskeisiin aktiiveihin pitkään lukeutunut toimittaja Esko Viljanen.

− Minua pyydettiin järjestämään Saaren kansapuiston juhannusjuhlaa. En tiedä, mistä hyvästä olivat sellaista saaneet päähänsä, kun en tiennyt pystymetsäläisenä niistä asioista mitään.

Kaunisto toteaa aloittaneensa Forssassa vain kaksi vuotta aikaisemmin kansakoulunopettajana ja arvelee, että ehkä tiedot hänen opiskeluaikojensa moniaalle suuntautuneista riennoistaan olivat kantautuneet sopiviin korviin. 

Kansanjuhlaa ja tiukkaa aikaa

Juhannusjuhlien järjestäminen hänen osaltaan joka tapauksessa alkoi. Ja menestyksellä alkoikin. Kansaa lappoi vuodesta 1934 sotavuosia lukuun ottamatta pidettyyn tapahtumaan sillä kertaa 6000 henkilöä. Parhaimmillaan yllettiin 8500 vieraan lukemiinkin.

− Siinä riitti niihin aikoihin pelkästään ihmisiä paikalle 50 kilometrin säteeltä kuskanneiden linja-autojen kanssa järjestelemistä. Ja ohjelman sekä esiintyjien järjestelyissä vasta kova homma olikin.

Asiat sujuivat, kun ne pistettiin sujumaan uomissaan Matti Aaltosen johtamina aina seuraavan vuosikymmenen puolelle. Sitten seurasivat Pentti Kauniston määritelmän mukaan kovat ajat vuosina 1972-74.

Vuonna 1932 perustetun Saaren kansanpuiston maat viereisen Saaren kartanon tavoin omistanut ja Helsingin kaupunginjohtajanakin vaikuttanut Erik von Frenckell ei suostunut jatkamaan vuokrasopimusta kansanpuistoa ylläpitävän Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen kanssa kuin vuodeksi kerrallaan.

Moninaisten kokousten jälkeen Kaunisto sanoo todenneensa toiminnan ajautuneen siltä pohjalta mahdottoman eteen.

− Täällä olisi kaikki rapistunut täydellisesti. Mitä järkeä on esimerkiksi ruveta tekemään velkarahalla toisten omaisuuksiin kohdistuvia korjauksia, kun vuotta pidemmälle ei voi suunnitella mitään.

Niin sitten tapahtui, että Pentti Kaunisto marssi kutsun saaneena Saaren kartanoon, törmäten itse Frenckelliin päärakennuksen edustalla. Tervehdittyään isäntää herra kaupunginjohtajana, hän sai kiukkuisen kutsun sisäpuolelle.

− Siellä herra antoi tulla pärkkeleiden saattelemana haukkuja täydeltä laidalta yhtä sumeilematta kuin kuuluvastikin.

Jossain välissä Kaunisto otti itselleen tilaisuuden kysäistä, että saanko minäkin sanoa jotain. Vastauksena kuului lievästi ilmaisten tiukkasävyisen olkka hyvä-tokaisu.

− Totesin vain, että kansanpuistossa on saatava asiat kuntoon ja kun jotain puhutaan, niin puhutaan asiat suoraan. Siihen hän totesi olevansa samaa mieltä.

Sen jälkeen asiat sujuivat niin, että Kotiseutu- ja museoyhdistys järjesti viimeisen juhannusjuhlansa vuonna 1973, jolloin vastuu niistä siirtyi Lounais-Hämeen Pirtin säätiölle aina vuoteen 2010 asti.

Pentti Kaunisto ei muutosta tapahtumien vetopaikalla juuri muuten huomannut kuin että mukaan tuli Eero Nikula korvaamattomaksi aisapariksi useiden vuosien ajaksi.

− Se, että Frenckell lupautui maksamaan ensimmäisen vuoden tappiot, mikäli juhlasta sellaisia koituisi, merkitsi myös omaa helpotuksen tunnettaan.

Näkötorni kuntoon ja kunnalle 

Myös Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museo-yhdistyksen Saaren kansanpuiston läheisyyteen vuonna 1926 rakentamana valmistunut ja ylläpitämä Kaukolanharjun näkötorni aiheutti murheita 1970-luvulle tultaessa.

Kaunisto ymmärsi, että jotain oli sillekin tehtävä, jos sinne on tarkoitus laskea yleisöä ihailemaan ainutkertaisena avautuvia näköaloja. Hän onnistui vuonna 1972 saamaan yhdistyksen johtokunnan paikalle katsastamaan tilannetta omin silmin.

− Niin lahoksi torni sitten todettiin, että päätettiin naulata laudat oviin ja ikkunoihin.

Sen jälkeen Pentti Kaunisto kertoo onnistuneensa sälyttämään tornin remontoinnin Tammelan kunnan vastuulle sillä kaupalla, että yhdistys lahjoittaa sen kunnan omistukseen.

Remontin valmistuttua vuonna 1975, tornista tuli niin Pentti Kaunistolle kuin hänen koko perheelleenkin kesäkausiksi, jos ei toinen koti, niin ei paljon muutakaan.

− Pidimme neljänä kesänä tornia auki koko oman porukkamme voimin. Lapset täysillä mukana, samoin kuin minä ja vaimonikin. Itse voin sanoa olevani se mies, joka on nostanut Kaukolanharjun näkötornilla lipun salkoon useammin kuin kukaan toinen.

Pelkän pääsymaksun perimiseen ja oven aukaisemiseen sekä sulkemiseen eivät Kaukolanharjun näkötornin palvelut Kaunistojen aikana rajoittuneet. Mukaansa vieraan saivat myös vankan annoksen kotiseututietoutta.

Limsa- ja muu pikkutarjonta kulki tornin juurelle perheenisän pikku-Fiatissa. Turhaan ei Kaukolanharjua ylös ja alas autopelillä taituroitu.

− Heti ensimmäisenä kesänä vuonna 1975 tornilla kävi 7500 vierasta. Se on ennätys, joka on edelleen rikkomatta.

Kiistoille altis omistuspohja 

Erik von Frenckellin kuoltua vuonna 1977, hänen tyttärensä Vivica Bandler päätti pistää Saaren kansanpuiston alueen myyntiin. Omistajaksi tulivat oman vääntönsä jälkeen Tammelan kunta ja Forssan kaupunki.

Pentti Kaunistolle ratkaisu oli vaikeasti sulatettava ja on sellaisena pysynyt.

− Kaupassa toteutui Vivica Bandlerin tahto. Monet olivat sitä mieltä, että Tammelasta olisi pitänyt tulla yksinään alueen omistaja. Tässä on nähty, mikä kaikkien pitäisi tietää jo etukäteen, eli se, että yhteisomistamisesta ei synny kuin kiistoja.

Pentti Kaunisto summaa tuloksen olevan kaikkien nähtävänä Saaren kansanpuiston rapistumisena. Myönteisenä piirteenä hän tuo esille Suujärven päässä tarkoitustaan hyvin palvelevan uimapaikan laitureineen ja hyppytorneineen.

− Nyt olisi korkea aika tehdä omistusjärjestelyt sellaisiksi, että saataisiin joku selkeästi vastuulliseksi kaikesta, mitä täällä tapahtuu.

Vaikka itse Saaren kansanpuisto näyttääkin joltain muulta kuin Pentti Kaunisto toivoisi, hän ei ole paikkaa hylännyt.

− Kyllä me täällä vaimon kanssa retkeilemme vuosittain lukuisia kertoja eväiden kera luonnosta nauttien ja menneitä muistellen.

− Nyt, kun kotimaan matkailu ratsastaa aallon harjalla, olisi Tammelankin otollinen aika ja hoitaa tärkein näyteikkunansa kuntoon.

Vastaavanlaisena pyhiinvaelluspaikkanaan seuraavaksi 88 vuotta täyttävä Pentti Kaunisto tuo esille Forssan kaupungin Ruostejärven rannalle oman onnensa nojaan hylkäämän kesäsiirtolamiljöön.

Teksti ja Kuvat: Erkki Kuronen