Mitä kuuluu nyt? Automieheksi syntynyt

Aika vaatimattomalta näyttää Heikki Jaakkolan SM-kulta verrattuna hänen muihin kilparadalla ajamiinsa palkintoihin, joita tämän kuvan vitriiniin mahtuu vain pieni osa.

Heikki Jaakkola myöntää syntyneensä automieheksi.

− Isä oli kotipitäjässäni Urjalassa alan ammattilainen taksimiehenä ja pakettiautoyrittäjänä, joten kai se automieheksi syntyminen aika luonnollista vaikuttaa, hän päättelee.

Ja uskollisena kotoaan saamilleen perintö- ja vaikutetekijöille Heikki Jaakkola summaa myyneensä päätyökseen muodostuneella autokaupan saralla lähemmäksi 15 tuhatta kuin 10 tuhatta ajokkia.

− Olen laskenut, että se tarkoittaa jonoa, joka ylettyisi autot puskurit toisiinsa kiinni pysäköitynä Forssasta Hämeenlinnaan, hän toteaa.

Vaikea ohitettava kilparadalla

Oman vahvistuksensa automieskuvalleen hän hankki matkan varrella myös moottoriurheilun rintamalla. Ensituntumaa Heikki Jaakola otti siihen hommaan Paavilaisen Eerolta lainatulla farmarimallin Volvo Amatsonilla Lahdessa Vesijärven jäällä talvella 1967.

Neljätoista vuotta myöhemmin hän ajoi Renault Alpinella yhdistetyssä jää- ja asfalttiratojen sarjassa Suomen mestariksi isoimmassa eli yli 1600-kuutioisten luokassa.

− Aika vaatimattomalta tämä siitä hyvästä saamani mitali tuntuu. Ainakin näihin muista kisoista kertyneisiin palkintoihin verrattuna, hän tuumii SM-muistostaan.

Ja komeasti näyttää pokaalitavaraa hänen vitriiniinsä 1985 päättyneiltä ratakilpailuvuosilta kertyneenkin.

− Tosin tähän hyllyyn niitä mahtuu esille vain osa, palkinnot ajanut toteaa.

Heikki Jaakkola tutustui moottoriurheilun kuvioissa myös Kalevi Koivistoon. Tämä pyöreäperä-Volvollaan Suomen mestaruuksia jääradalla ajanut mies nousi hänen autokaupan ammattikolleganaankin legendaksi kaukana Mellilä/Loimaa-kotiseutunsa ulkopuolellakin.

− Silloin jääradan kisakausi käynnistyi Urjalassa aina vuoden vaihteessa ja jatkui seuraavana viikonloppuna Somerolla. Ei se enää onnistuisi, joten kyllä tässä jotain on säillekin tapahtunut.

Toiveammatti kutsui 

Heikki Jaakkola omasi jo parikymppisenä vankan tuntuman autoihin. Ennen varusmiehenä hankittuja automieskersantin natsoja oli työuraa jäänyt taakse Urjalassa edelleen toimivan TB-huoltoaseman yleismiehenä nelisen vuotta.

− Vihurin miehet kävivät siellä aika usein esittelemässä firmansa maahantuomia Volkkareita. Siinä tuli välillä kyseltyä, että olisiko heillä tietoa automyyjäksi pääsystä, mutta eivät ne siihen mitään osanneet eivätkä kai halunneetkaan sanoa.

Nuoren miehen ammattihaaveet tiedostettiin kuitenkin myös asiaan vaikuttamaan sekä kykenevissä että haluavissa piireissä. Niinpä Urjalaa aikanaan koko valtakunnan mitassakin Renault-kauppiaana tunnetuksi tehnyt Heikki Laskula soitti Heikki Jaakkolalle niin sanotusti ratkaisevaksi osoittautuneen puhelun.

− Hessu kehotti ottamaan yhteyttä jo ennestään työympyröissä tutuksi itselleni tulleeseen Leppäjoen Åkeen, joka omisti Forssan Hämeentien varressa toimineen Forssan Autotarvikkeen.

Ei siis muuta kuin neuvosta kiinni ja Åken kera talon myyntipäällikkö Jaakko Perälän puheille.

− Asiaa oli ilmeisesti petattu etukäteen työkaverini Kankaanpään Mikon kanssa. Tuloksena oli, että minut toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan automyyjän hommaa heti huomenissa.

− Niin myös tein, ja hyvältä se tuntui heti saman tien.

Ainekset kahteen kirjaan 

Sitten lieneekin viisainta painaa pikakelaus päälle ja siirtää sormi stop-napille vasta viime vuoden kevään kohdalla, jolloin Heikki Jaakkola toteaa tehneensä ainakin sillä erää viimeiset autokauppansa.

Väliin jäävään reiluun viiteen vuosikymmeneen mahtuu nimittäin täyttä asiaa niin, että paljon vähäisemmistäkin aineksista on kirjoitettu paksuja kirjoja.

Oman ja sisältörikkaan kirjan saisi siinä kylkiäisenä myös 1970 -80-luvuilla käynnistyneestä autokauppiaiden yhteistyöstä. Siinä heiluttivat lippua Forssan autokauppamainetta kautta maan tunnetuksi tehneellä korkeudella Heikki Jaakkolan ohella Timo Tuominen ja Hannu Hutka sekä kolmikkoa matkan varrella täydentänyt Ralf Blomster.

Rehellisyyden mukanaan tuoman luottamuksen Heikki Jaakkola summaa suositukseksi, joka säilyttää asemansa, vaikka kaikki muu kulkisi vuosien ja vuosikymmenten varrella milIaista muutoksen taivaltaan tahansa.

− Ensimmäiset viisi vuotta ovat autokauppiaalle aikaa, jolloin on saavutettava asiakkaiden luottamus niin, että he tulevat toistekin ja tuovat vähitellen naapurinsakin mukanaan.

Eläkepäiviään Heikki Jaakkola viettää Tammelan Pyhäjärven rantamaisemaan sulautuvassa omakotitalossaan.

-Pekästään tässä pihassakin riittäisi koko ajan jotain tekemistä, jos vain tulisi tehtyä.

Liikemiesseniorit kimpassa 

Tärkeä paikkansa Heikki Jaakkola sanoo nykyelämävaiheessaan kuuluvan Forssan Liikemiesyhdistyksen seniorijaostolle, jota oli hän perustamassa vuonna 2012.

− Minusta tuli myös joukon vetäjä, vaikka vähän epäröiden hommaan tartuinkin. Nyt vetovastuuta kantaa kuitenkin jo ansiokkaasti puhelinyhtiötaustan omaava Yli-Krekolan Veikko.

Asiaan kuuluu, että senioriliikemiehet kokoontuvat kerran viikossa sovittuun aikaan ja paikkaan starttaamaan kuntolenkille, jonka suunta näytetään, mutta pituuteen voi vaikuttaa kukin omakohtaisesti. Kerran kuukaudessa porukalla on ohjelmassa tapaaminen ruokailun merkeissä jossain alan yrityksessä.

Myös erilaiset talkootempaukset kuuluvat makkarapalkkaperiaatteella asiaan reilusta paristakymmenestä aktiivista koostuvassa joukossa.

− Se on osoittautunut ennen kaikkea sosiaalisesti, mutta muutenkin jopa tärkeämmäksi toiminnaksi kuin alussa osasin itsekään uskoa.

Teksti ja kuvat: Erkki Kuronen