Luonto

Ravinnoksi, rohdoksi, väriksi, kuiduksi. Luonnon kasveista on moneksi

Voikukka pungertaa lehtiänsä vaikka kivetyksen raosta. Se on uskomatonta luonnonvoimaa. Monet luonnonkasvit viihtyvät karuissa ympäristöissä eivät tarvitse lannoitusta eikä mustaa multaa kasvaakseen ja kukoistaakseen. Silti niissä, tai paremminkin juuri siksi, niissä on vahvat annokset vitamiineja,  kivennäisaineita ja muuta hyödyllistä.  Ne ovat tärkeää ravintoa niin ihmisille kuin eläimillekin.

Ravinnoksi, rohdoksi, väriksi, kuiduksi. Luonnon kasveista on moneksi | Luonto | Kotiseutulainen

Parhaimpia ihmisen ravintokasveja ovat nokkonen, voikukka, jauhosavikka, maitohorsma ja siankärsämö. Eri kasveilla voidaan hyödyntää lehtiä, silmuja, marjoja, kukkia, siemeniä tai juuria. Metsän puolelta löytyy myös hyvät aromit kuusenkerkästä, koivun ja pihlajan silmuista. Tässä yhteydessä pitää taas kuitenkin muistuttaa, että metsästä ei jokamiehen oikeuden perusteella saa kerätä kuin marjoja. Muuhun tarvitaan maanomistajan lupa.

Villiyrteissä on myös paljon rohtokasveja. Luonto oli ennen kemiallista lääketeollisuutta myös apteekki. Moni kansanparantaja tunsi, keräsi ja käytti yrttejä niin haavojen hoitoon kuin synnytysten kivunlievitykseen. Lemmennostatuslääkkeetkin löytyivät luonnosta. Monen kansanparannuksessa käytetyt yrtit kannattaa tänäkin päivänä hyödyntää.

Useimmille tuttu ja käytetyin on varmasti luonnon laastari, piharatamon lehti. Koivunlehti on diureetti, eli lisää pissaneritystä. Mesiangervossa ja pajunkuoressa on kipua lievittäviä salisylaatteja, jotka ovat luonnon aspiriineja.

 Osa luonnonkasveista on oikein annosteltuna rohtoja, mutta liika annostus on myrkyllinen. Mustikanlehdet  sopivat diabeetikoiden teehen, mutta vain kuuriluontoisesti, ei siis jatkuvaan käyttöön.

Vahvoja lääkekasveja ei myöskään pidä kerätä eikä käyttää omin päin. Esimerkiksi mäkikuismassa on rauhoittavia ominaisuuksia, mutta tutkimusten mukaan sitä ei sovi käyttää psyykelääkkeiden kanssa rinnakkain.

Lääkeluetteloon kuuluvia kasveja ei kaupallisesti kerätä yrttiseoksiin, jotka ovat tarkoitettu lisäravinteiksi tai mausteiksi. Lääkkeellisiä vaikutuksia ei perinnenäytöistä huolimatta saa mainostaa, ellei kliinisiä tutkimusnäyttöjä ole.

Ravinnoksi, rohdoksi, väriksi, kuiduksi. Luonnon kasveista on moneksi | Luonto | Kotiseutulainen

Luonnonvoimaa pintaan ja päälle

Villiyrteistä on lisäksi paljon muuhunkin kuin suun kautta käytettäviksi. Niitä voidaan käyttää luonnonkosmetiikassa: voiteina, hierontaöljyinä, kasvovesinä, naamioina, ihonkuorinta-aineina tai hiushuuhteina. YrttiVillitys osuuskunnan tytäryritys Nuokkuhelmikkä valmistaa mm. jalkakylpypaketteja sekä voiteita mesiangervon kukista ja suopursusta, myös pihkasta, joka on hieno moneen vaivaan tepsivä luonnontuote.

Villalankojen ja tekstiilien värjäyksessä luonnonkasveilla ja sienillä saadaan kauniita maanläheisiä sävyjä.

Luonnonyrttien moniottelija, nokkonen, on myös kuitukasvi. Siitä on Suomessakin ennen kudottu kangasta. Nokkoskuidusta kudotusta kankaassa on pellavan ja silkin tuntumaa. Nykyisin käytettävät pitkäkuituiset nokkoset tulevat Nepalista. Ehkäpä Suomessakin kannattaisi tutkia kuitunokkosen kasvatusta ja käyttöä. 

Luonnonkasveissa on siis melkoinen monipuolinen aarreartta. Kannattaa tutustua. Hyvää kirjallisuutta on jo runsaasti. Parasta on kuitenkin pyrkiä luonnon salaisuuksiin  tutustumaan jonkun asiantuntevan seurassa tai hakeutua yrttikursseille.

Teksti ja kuvat Eeva Suojanen

Aiheeseen liittyviä juttuja