Kehrääjätytön värttinä

Teen kurkistuksen Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen XXVII vuosikirjan kappaleeseen Kotiseutukerhojen toimintaa ja Forssa-kerhon osalta kappaleeseen: ”Kehrääjätyttö-veistoshanke on kertomusvuoden kuluessa edistynyt niin pitkälle, että veistoksen valutyö on käynnissä. Tait. Viljo Savikurjen veistämä luonnos hyväksyttiin lopullisesti syys- lokakuun vaihteessa (1957)… Luonnos todettiin tällöin erittäin onnistuneeksi. Kun välittömästä tämän jälkeen saatiin tehdasyhtiöltä myönteinen vastaus esitykseen, että yhtiö osallistuisi veistoksen kustannuksiin, voitiin tait. Elias Halosen kanssa tehdä sopimus veistoksen valamisesta…”

Tuosta syksystä alkaen on Kehrääjätyttö istunut, entisen saviläven, nykyisen Ankkalammin rannalla, katse kohdistettuna Kehräämön suuntaan. Hänen helmansa on suojellut moninaisia juhlia, kukituksia ja tapahtumia. 

Mutta missä on tytön värttinä? Se huomattiin kadonneeksi eräiden laitosmiespäivien jälkeen. Samalla hetkellä huhut saivat pumpulienkelien siivet. Uskoteltiin, että eräs vaasalainen laitosmies olisi voimakkaista yrityksistä huolimatta jäänyt Forssassa ilman naisseuraa. Ennen kuulumatonta. Tapahtuneesta suivaantuneena laitosmies olisi kiukkupäissään ja uhossaan väännellyt värttinän tytön kädestä irti ja vienyt mennessään pohjanmaan lakeuksille. Mutta toisen kerran mutta, kun murhenäytelmästä oli muutamia kymmeniä vuosia kulunut, ilmestyi Forssaan nimetön paketti, joka sisälsi tuon tärvellyn värttinän.

Arvoitus oli kaksinkertaistunut.