Uutiset

Burgerin anatomia, osa 2. Ravintola Gusto, Forssa: Blue Cheese & Jalopeno Burger

Kotiseutulaisen on aika sivistää lukijoitaan jälleen erään burgerin anatomiasta. Vuorossa on Guston Blue Cheese & Jalopeno Burger sis. tuplapihvi, aurajuustokastike, hot sauce, jalapeno, salaatti, tomaatti ja chili-paprikakastike)! On myös syytä antaa varoituksen sana! Kokemukset, joita jaan, saattavat provosoida vatsaa. Suosittelen varautumaan ruokaliinalla ja lukulaseilla.Matka on alkamassa.

Burgerin anatomia, osa 2. Ravintola Gusto, Forssa: Blue Cheese & Jalopeno Burger | Uutiset | Kotiseutulainen

Ensin tarkastellaan ympäristöä. Gusto sijaitsee Keskuskadulla, saunasillan ja Elävienkuvienteatterin vieressä, vanhan puutalon kellarissa. Sijainti viihtyisälle ravintolalle on siis mitä hienoin. Gustoa ennen kellarissa on palvellut legendaarinen Vorsmanni ja sen jälkeen jokusen vuoden hienosti palvellut Köökki. Ajattelen, että Keskuskatu on ehkä kaunein Forssan kadunpätkistä, vanhaa ehtaa Forssaa. Burgerhetken koittaessa kohdalleni on toukokuu ja taivas pudottaa räntää niskaan. Nyt ei nautiskella auringonpaisteesta terassilla, vaan keli ajaa minut Guston sisuksiin, sillä tässä vaiheessa vuotta ihminen kaipaa jo lämpöä.

Esittely

Kun Guston oven avaa, baaritiski ja sen takaa kultaa kimalteleva napolilainen Vera Pizza Napoletana -sertifioitu pizzauuni toivottavat ruokailijan tai noutoruoan hakijan lämpimästi sisälle. Tiskin takana minut tervetulleeksi toivottaa skandinaavista olemusta hohkaava, salin toiminnasta vastaava Markku Yrjölä, joka on toiminut tehtävässään Guston ensimmäisestä aukiolopäivästä alkaen ja on tärkeä osa paikan henkeä. Pienehköstä avokeittiöstä kuuluu myös iloinen tervehdys. Siellä touhuaa yrittäjänä Gustossa toimiva keittiövelho Petteri “Petu” Luukkala.

Otan lasillisen Stranero-punaviiniä ja istahdan pöytään odottelemaan illallisseuraani. Aistin ja imen tilan tunnelmaa sisälleni rauhassa. Italialaisuus henkii tilassa ja tuoksuissa. Seiniä koristaa taiteilija Juhani Perälän teokset, joissa Don Corleone ja Mona Lisa saavat Gustotuksen, eli viikset. Pienen salin päätyseinää koristaa viiksettömän Marilynin ja viiksekkään herrasmiehen muotokuva, jonka voisi kuvitella olevan keittiömestarin menneisyydestä kuiskaileva sukulainen. Taulut kiinnittävät huomion ja tuovat ilahduttavasti väriä tilaan. 

Lihan molemmin puolin

Ruokaseurani saapuu paikalle. Tähän valikoitui nyt kaksi burgerien ystävää ääripäistä. Vege-Ville nimensä mukaisesti ei nautiskele lihaa missään sen muodossa, joten on selvää, että hän tilaa grillatulla munakoisolla varustellun Vege Burgerin. Tämä kaipaa kontrastia, joten seurueemme toinen paikalle seurakseni saapuva henkilö, Hanne-Kissa, on erikoistunut ja viehtynyt lihan syöntiin ja ennalta-arvattavasti tilaa lihaisimmalta kuulostavan BBQ PulledPork Burgerin. Guston listalla on yhteensä viisi burgeria.

Kuulumiset pöydässä on vaihdettu, tilaukset on jätetty ja nautimme nyt juomaa keskustellen mukavia. Mahani murisee burgerin perään. Kun valmistaudun tutkimaan burgerin anatomiaa, aloitan tehtävän tyhjällä mahalla. Tämä vaatii kurinalaisuutta, eikä ole helppoa, saati mukavaa, mutta se terävöittää aistini samuraimaiselle tasolle. Näin varmistan, että burgeri saa minulta ansaitsemansa huomion. Tältä osin burgerbusiness on minulle vakava asia ja vaatii uhrauksia.

Odotellessamme burgereita, Markku tuo meille testattavaksi kolme kasvis-arranchinia (saatavissa myös lihaa sisältäviä). Nämä ovat riisitäytteisiä palleroita, jonka sisällä on myös hernepestoa. Ne uppopaistetaan ja ne saapuvat lautasella parmesaanin sekä aiolin ja serrantina-kastikkeiden kera. Yksi tuntuu jo sen verran tuhdilta, että arvioisin kolmen moisen täyttävän nälkäisemmänkin vatsan. Arranchinit saavat ystäväni hymyilemään. Ensimmäinen pluspiste kolahtaa tauluun.

Burgerin anatomia, osa 2. Ravintola Gusto, Forssa: Blue Cheese & Jalopeno Burger | Uutiset | Kotiseutulainen

Burgertime! Lautasella Bluecheese & Jalopeno Burgerin seurana on tietysti ranskalaiset ja dippi. Ruskeahkoon käärepaperiin laitettu burgeri kurkistaa jo kiusottelevasti. Maalaisranskalaiset ovat asettuneet burgerin vierelle dipin kanssa ja annan annokselle toisen silmäyksen ennen sen ikuista kadotusta. Ajattelen, että nyt silmieni hyväiltävänä oleva burgeri on kuin missikandidaatti kisoihin valmistautuneena; huoliteltu, ryhdikäs ja kaunis. Jos burgeri osaisi puhua, uskoisin että keskustelun tuloksena maailma olisi sillä hetkellä parempi paikka.

Turvasana kadoksissa

Vege-Villen ja Hanne-Kissan tarttuessa kaksin käsin burgereihinsa, päätän itse ottaa ruokailuvälineet käteen, keskittyä ja aloittaa tutkimusmatkani, koska nyt on aika olla ammattimainen. Haarukan iskeytyessä burgeriin ja veitsen tehdessä tehtäväänsä, ihmettelen, kuinka ryhdikkäästi se pysyy kasassa. Tämä viestii jämäkästä rakenteesta. Nyt haarukka saa uhrikseen palan sämpylää, aiolia joka on tehty paikan päällä signore Petun itse kehittelemän reseptin mukaan, ja palan naudanjauhelihapihvistä, jotka tammelalainen Makuliha on Gustoon toimittanut. Ensimmäinen haarukallinen toimii ja tiedän, että kyseessä on kaikkien kriteerien mukaan laadukas burgeri. Seuraavan haarukallisen iskeytyessä suuhuni aurajuustokastike, jalapeno ja jauhelihapihvi lyöttäytyvät yhteen muodostaen jonkin asteisen räjähdyksen suussani, mikä johtaa kiihtyneeseen, innostuneeseen ja onnelliseen tilaan. Tällaisia tilanteita varten pitäisi olla turvasana!  

Hiljaisuus

Tilannetajuni kertoo, että tämän kaltainen hiljaisuus ruokapöydässä on kiistämätön signaali siitä, että jotain intiimiä ja ihanaa on käynnissä.Välillä suullinen punaviiniä ja lisää haarukalle töitä. Toistuvasti jalapeno leimuaa lempeästi suussani, pihvi pureutuu syvemmälle sieluuni ja aurajuusto levittää ilosanomaa aivoihini. Maailma tai todellisuus, jonka luulen tuntevani, pysähtyy hetkeksi ja poistun toiseen maailmaan.

Ensimmäinen kohtaus, jossa juhlitaan Don Corleonen tyttären Connien häitä.Tunnelma palautuu ikäänkuin takautumana päähäni ja kuulen hääorkesterin soittavan Nino Rotan italialaista sävellystä. Laulua, tanssia, ruokaa ja rakkautta on ilmassa. Fantastico! 

Punaviinilasin ollessa pöydällä lähes täytenä, huomaan että burgeristakin voi näemmä päihtyä. Pöytäseurueessa hymyt ja katseet kohtaavat. Burgerit ovat kadonneet pöydästämme toiseen ulottuvuuteen; burgerien taivaaseen. Se on onnellinen paikka, joka on meillä kaikilla vatsalaukkujemme pohjalla.

Ihmisten tulisi nauttia elämistään täysin sydämin ja täysin vatsoin. Sen takia on olemassa ravintoloita kuten Gusto.

Teksti ja kuvat: Matti Paavilainen

Aiheeseen liittyviä juttuja