Joulun arvot
Joulun aika saa kaikissa ihmisissä aikaan muutosta, arkipäivässä, toimissa, ajatuksissa ja varsinkin tunteissa.
Sukupolveni joulut -50- luvulla ja vielä -60- luvullakin olivat aivan jotain muuta kuin nykyään. Poikkeuksetta oli pakkanen, lunta ja luonnon jäät. Lapsuuden harrastukset olivat hiihtäminen, kelkkailu ja luistelu. Ei ollut sisälatuja eikä jäähalleja. Suomi oli kiinni jouluaatosta tapaninpäivään. Vain jumalanpalvelukset kirkoissa oli sallittuja. Suomi oli köyhä maa, sodasta selviytynyt ja puutetta oli kaikesta elämässä, tosin emme sitä huomanneet.
Vietin suurimman osan lapsuuteeni jouluista Forssan Harakkamäessä, Mamman ja Papan työläiskodissa. Vaatimattomat olosuhteet eivät häirinneet. Pihalla oli kaivo, ulkovessa ja ruuma jätteille. Liiteristä haettiin puut keittiön puuhellaan ja kamarin kaakeliuuniin. Joulusaunassa käytiin Loimijoen rannassa Finlaysonin yleisessä saunassa. Joulukirkossa muistan myös käyneeni, urkumusiikki viehättää edelleen. Joulun ajan tärkein muisto oli joulupäivänä heti aamulla ryntäys luistelemaan. Meillä oli naapurin miesten jäädyttämä luistinrata Harakkamäen ja Kallionmäen välisellä aukiolla.
Nykyään juhlapyhillä ja arkipäivillä ei taida olla enää mitään eroa. Ajan kuluttaminen kauppakeskuksissa ja bilettäminen ravintoloissa on normaalia. Korona tuli ja pysäytti .
Kova huuto kaikkialla, kun ei saa tehdä sitä tai tätä, ei voi yöllä mennä baareihin ja kaikki urheilutapahtumat on siirretty hämärään tulevaisuuteen. Eräskin hesalainen tai turkulainen raflajulkkis esiintyy joka päivä iltäpäivälehdissä kertomassa, että hänen perusoikeuksiaa ei kukaan rajoita, järjestän omat bileeni silloin kun haluan. Itsekkyyden sukupolvi riehuu ilman vastuun häivää ihmisten terveydestä. Parasta tulevaisuuden talouden hoitoa on terveyden laaja vaaliminen.
Paluuta lapsuuden jouluihin ei ole. Toivottavasti kuitenkin korona pysäytti miettimään nyt joulun aikaan elämän todellisia arvoja . Paluuta ns. normaaliin elämäänkään ei ole näköpiirissä. Onneksi lääketiede on kyennyt nopeasti kehittämään rokotteen virukseen. Ehkä me tästä selviämme.
Vastuu on jokaisella kansalaisella toimia tällä hetkellä, ei vain itsensä vuoksi, vaan koko yhteisön, toisen ihmisen hyväksi. Viruksen leviämistä eivät estä hallituksen tai viranomaisten määräykset ja suositukset, vaan arkipäivässä jokaisen ihmisen on sopeutettava elämänsä annettuhin yhteisiin suosituksiin.
Joulun aika on hiljentymisen aikaa. Joulun sanoman uskonnollinen tai inhimillinen sisältö korostuu, kun kaikkialla maailmassa ihmiset sairastavat ja kuolevat. Ihmisenä olemisen moraalinen ja eettinen velvollisuus on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Ihmisen välinen vuorovaikutus on saanut koronan ansiosta uuden ulottuvuuden.
Johtamisgurujen vaatimukset yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääminen työpaikoilla tehokkuuden parantamiseksi jää usein pinnalliseksi hokemaksi. Todellinen vastuu kanssaihmisestä on jotakin syvempää ja ihmisyydelle oleellista. Toisen ihmisen kohtaaminen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta on aikamme vaatimus.
Hyvää ja rauhallista Joulua.
Alpo Suhonen
