Elämä ikkunan takana?
Tervehdys, Onni, ja lämmin kiitos muisteloistasi sekä Södergranin runosta. Se on minullekin rakas.
Kirjoitan Sinulle suomalaisen työn päivänä. Pyryttää, ja toiveissa on tietenkin valkea joulu maisemaan ja valoa sydämiin tänä vaikeana aikana.
Viime kirjeessäsi kysyit, olenko jo miettinyt, minkä näytelmän kävisimme seuraavaksi katsomassa. Sen jälkeen ovat kuitenkin teatterit jälleen laittaneet ovensa säppiin. Moni suomalainen taistelee toimeentulonsa eteen ja näkymät usealla alalla ovat ankeat. Yritän omilla valinnoillani ja joululahjahankinnoillani tukea erityisesti paikallisia ja suomalaisia yrittäjiä. Teatteriinkin menemme heti, kun on parempi aika. Se tulee kyllä. Ehkä jo keväällä? Tällä kertaa valitsisin omaksikin ällistyksekseni jonkin kepeähkön komedian.
Eikä tämäkään aika ole pelkästään huono. Päätin siis listata muutamia myönteisiä muistoja koronavuodelta. Se, mihin keskityn, vahvistuu. Melankoliaan taipuvaisena minulle on tärkeää muistaa sitä, mikä on hyvin.
1. Yhteiset ruokailut perheen kanssa. Se laittaa, joka etätöiltään ja -opiskeluiltaan ehtii. Teini on avautunut kuulumisistaan tavallista enemmän. Arjesta on myös löytynyt paljon yhteistä, keskinäistä huumoria ja spontaaneja tanssihetkiä.
2. Eväsretket luonnossa ystävien kanssa. Teini kauhistui polun varresta löytynyttä hirven jalkaa ja mietti, että mitä jos kohta löytyy loputkin hirvestä. Ystäväperheen lapset matkustivat väsyessäään reppuselässä. Kinasteltiin, eksyttiin, lumouduttiin.
3. Jumppahetket kotona. Netistä etsittiin kaikenlaisia mahdollisia (ja mahdottomiksi osoittautuvia) pariakrobatiaharjoituksia. Omiin rajoihin törmättiin, mutta niitä myös iloisesti ylitettiin.
4. Digitaidot ovat lisääntyneet etätyön myötä. Luovuutta on kysytty mm. siinä, miten opettaa teatteri-ilmaisua teineille etänä. Samalla kasvotusten ja kehokkain tapaamisten arvo on kirkastunut.
Parhaat opit ja oivallukset siirtyvät toivottavasti myös uuteen aikaan.
Onnellista joulun aikaa Sinulle ja tapaamisiin mahdollisimman pian ensi vuonna!
