Tervehdys, kesätyökaverini Onni!

Kun olen viime vuosina seurannut lähipiirini nuorten kilpailua lähes olemattomista kesätyöpaikoista, ja sitten pettymystä siitä, kuinka korona vei viime kesäksi sovitut työt, olen miettinyt, kuinka onnekkaite me olimme. 1980-luvulla kaikki halukkaat (ja kaikkihan halusivat töitä, omaa rahaa ja itsenäisyyttä) tuntuivat löytävän töitä. Siivosimme, myimme, järjestelimme, hoivasimme, leikitimme ja laulatimme lomilla, viikonloppuisin ja jopa iltaisin. Työ toi mielekkyyttä, tuntui hienolta saada vastuuta ja ahertaa välillä vähän yli omien voimienkin. Meihin luotettiin ja me luotimme itseemme. Olimme melkein aikuisia.

Sinuun tutustuin kesätyöpaikassa. Aikuisten maailmassa saatoimme tukeutua toisiimme. Useampana kesänä kohtasimme yhteisen aherruksen merkeissä. Työn lomassa jutustelimme kaikenlaista. Muistan vielä, kuinka iloisesti nauroit tarinoilleni. Se nauru on sinussa yhä! Tutustuimme, puhuimme haaveistamme ja tulevaisuuden suunnitelmistamme. Sinä haaveilit yrittäjän urasta, minun toiveeni olivat jäsentymättömämpiä. Yhteistä meillä oli rakkaus kirjoihin, kulttuuriin, teatteriin, hyvään ja kauniiseen. Sinä loisit uraa kotipaikkakunnalla ja minä lähtisin toisaalle. Me muuttaisimme maailmaa.

Yli kolmekymmentä vuotta myöhemminkin pitäisimme yhtä kulttuuritreffien merkeissä. Elämä olisi kolhinut meitä monella tapaa. Välillä sen paino tuntuisi musertavalta, eikä tietäisi, miten jatkaa eteenpäin. Välillä toivo tuntuisi olevan poissa tykkänään.

Mutta siitä kaikesta emme tienneet mitään silloin, kun matkasimme kesätyöpaikkamme työntekijän syntymäpäiville. Sinulla oli taivaansininen auto, joka siltaa ylittäessämme tuntui kohoavan irti asfaltista pikkuriikkisille siivilleen. Tie tulevaisuuteen oli meille auki, kaikki oli valoisaa ja keveää. 

Olen kiitollinen ystävyydestäsi, joka on kannatellut. Toivoisin olevani puoliksikaan yhtä hyvä kuuntelija kuin sinä olet. 

Syysterveisin,
Aino, ystäväsi nyt ja aina

P.S. Lukemiselle tuntuu arjessa löytyvän yhä vähemmän aikaa.  Ehditkö sinä kaiken kiireesi keskellä yhä lukea? Mistä tekstistä vaikutuit viimeksi?