40 vuotta – kellopeliä suotta
Myönnettävä on, että niin sanotun kesäajan kanssa sirkustelu ei kuulu nykyisessä maailmanmenossa ihmiskunnan ongelmista suurimpiin.
Sen sijaan pulmistamme tyhjänpäiväisempien listalla se hakee vertaistaan. Siitä huolimatta, vaiko kenties sen vuoksi on meidän täällä Suomessakin pitänyt totutella elämään ilmiön kansa jo neljäkymmentä vuotta. Lopuilleen on näin ollen kallistumassa merkkivuosi, joka ei juhlimista ansaitse. Siispä kääntelemme jälleen kuuliaisesti kellojamme tämän hyvää vauhtia kuluvan lokakuun huipentumaksi tunnilla. Tällä kertaa taaksepäin, niin sanottuun normaaliaikaan. Vaikka tämä niin sanottu kesäaika kattaakin vuodenkierrostamme seitsemällä kahdestoistaosallaan enemmät puolet
Lieventäväksi asianhaaraksi kellonveivauksessamme ei käy, että olemme tehneet sitä ilman, että kenenkään olisi kuultu puhuvan tai esittävän luettavassa tai missään muussakaan muodossa asialle järjellisiä perusteita. Kysymys on ällistä, joka tuottaa meille kiistattomasti enemmän haittaa kuin ehkä jonkun mahdollisesti kuvittelemaa hyötyä.
Ihmiskunnan tiedetään ottaneen käytännön tuntumaa kysymyksessä olevaan puuhasteluun ainakin jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Aluksi Saksassa vuonna 1916 Britannian Yhdysvaltojen seuratessa esimerkkiä. Silloin lysti loppui kuitenkin pääsääntöisesti lyhyeen herättämänsä yleisen vastustuksen vuoksi.
Mutta kas, uutta tulta idea otti toisen maailmansodan aikana. Suomessakin niin sanottua kesäaikaa sovellettiin vuonna 1942. Siihen se sitten lopetettiin, kun maailmamme todettiin ilmeisesti olevan siinä vaiheessa riittävän sekaisin jo ilman kellojen edestakaisin kääntelyäkin. Pikku hiljaa asiasta kehittyi kuitenkin siellä sun täällä alaa vallannut muoti-ilmiö. Viimeistään 1980-luvulle tultaessa villitys oli vallannut lähes koko Euroopan.
Mutta toivetta asian kääntymisestä järkeväänkin suuntaan on herätelty. EU-ministerivaliokunta linjasi tammikuussa 2018, että Suomi ryhtyy ajamaan luopumista EU:n yhteisestä kesäaikajärjestelystä.
Käänteen takana vaikutti kellonajan siirrosta luopumista ajanut kansalaisaloite, joka tuli eduskuntamme käsittelyyn keväällä 2017. Suomi on sittemmin pitänyt asiaa esillä EU:n neuvostossa. Tavoitteena oli luopuminen kellonajan kääntelystä jo vuonna 2019. Viimeksi asia on ollut esillä neuvoston työryhmässä joulukuussa 2019 Suomen puheenjohtajakauden lopulla.
EU parlamenttikin on asiaa käsitellyt ja saanut aikaan mietinnön, jonka mukaan jäsenvaltioissa veivattaisiin kelloja kesä- ja talviaikoihin viimeisen kerran vuonna 2021. Sen mietinnön toteen käyminen vaikuttaa ainakin aikataulutuksensa osalta vähintäänkin epätodennäköiseltä.
Se, että asia on nyt kai jämähtänyt niin korkeaan käteen kuin EU-jäsenmaiden kansalliseen valmisteluun tuskin parantaa kelloaikojen kääntelyllä sirkustelun loppumisennustetta.
Erkki Kuronen
