Arjen sankareita – on heitä!
Joulun aikaan on ilmassa paljon hyvää mieltä. On hyvää tahtoa, jakamisen iloa. Monet erilaiset keräykset tekevät mahdolliseksi jakaa ja antaa omastaan heille, joilla on vähemmän. Jokainen hiljainen lahjoittaja, joka antaa omastaan, on arjen sankari. Ja heitä on paljon. Heitä myös tarvitaan paljon. Ei ole merkitystä sillä antaako isosti, he antavat sen, minkä omista lähtökohdistaan voivat.
Tällaiseen antamiseen voivat vanhemmat myös lapsensa opettaa. Opettaa sen, että hyvinvointi ja yltäkylläisyys ei ole itsestäänselvyys eivätkä kaikki elä sellaista elämää. Antamisen ja jakamisen arvojen opettaminen lapsille on yksi tärkeimmistä ja arvokkaimmista asioista – sen kautta tulee käytäntöön se todellinen hyvinvointiyhteiskunta, jossa me pidämme huolta toinen toisistamme. Siihen eivät koskaan yllä lait, pykälät ja virkamiehet. Jos me haluamme olla osa huolenpitoa, me opetamme sen kasvaville sukupolville.
Ei avun tarvitsijoista silti tarvitse tehdä surkeita uhreja, ei alempiarvoisia, ei epäonnistujia. Elämässä on niin paljon asioita, joita emme kaikista yrityksistämme huolimatta pysty hallitsemaan, että avuntarve voi yllättää kenet tahansa, missä elämänvaiheessa tahansa. Ihmisarvon säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää silloinkin, kun ei pärjää yhteiskunnan luomien normien mukaisesti.
Antamisen ilo on monelle se todellinen joulun ilo. Se hykertää sisimmässä.
Ja paljon voi antaa, vaikka ei olisi aineellista annettavaa, ei rahaa lahjoitettavaksi. Silloinkin voi antaa aikaa, ystävällisyyttä, läheisyyttä – ne ovat yksinäiselle ihmiselle monta kertaa aineellista arvokkaampaa ja merkityksellisempää.
Maire Soiluva
Päätoimittaja
