Pimeimpään aikaan näkyminen voi pelastaa

Lokakuusta alkaa aika, jolloin illat pimenevät aikaisin. Ollaan liikenteessä, ulkona, käydään harrastuksissa. Yhtäkkiä ohitse suhahtaa pyöräilijä mustissa vaatteissa, ilman valoja. Silloin tulee mieleen, että ei ole henkikulta kallis tälle suharille. Kun jalankulkija tulee tummissa vaatteissa ilman heijastimia tai taskulamppua näköpiiriin, voi olla jo pahasti myöhäistä. 

Ja kohta ovat aamutkin pitkälle pimeitä. Lähdetään töihin ja kouluun ennen auringonnousua.

Heijastin on todella halpa henkivakuutus. Monet aikuiset huolehtivat hienosti pienistä lapsista, heillä on heijastavat liivit vaatteiden päällä. Päiväkotilapset liiveissään etenevät jonossa kuin mittarimato.

Mutta mikä ihme siinä on, että aikuiset eivät huolehdi omista heijastimista? Ja nuoret tietysti änkyröivät – heijastimet kuuluvat ilmeisesti luokkaan ”noloo”. Nykyään puhutaan ja julkisuudessa nähdään monenlaisia somevaikuttaiia. Eikä heistä joku voisi aloittaa vaikuttavaa heijastinkampanjaa? Jotta heijastimista tulisikin jotain makeeta ja coolia. 

Vaikka kulkisi vain jalkakäytäviä tai pyöräteitä, pitää sielläkin tulla nähdyksi. Jokainen ymmärtää mitä voi tapahtua, jos ja kun kaksi pimeää kohtaa.

Nyt on aika ottaa itseä niin sanotusti niskasta kiinni. Jos käsi ei taivu, niin vaikka nenästä. Tarkista, että heijastimia on. Kiinnitä niitä vaatteisiin, pyöriin, lastenvaunuihin, rattaisiin. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon – siitä ei tämä juttu jää kiinni. On tarraheijastinnauhaa, käden ympäri napsahtavia, hakaneulalla kiinnitettäviä – vaikka mitä. Mutta siellä sekalaisten tavaroiden laatikossa ne eivät paljon suojele. Tarkista, että lasten ja nuortenkin pyörissä on valot, että ne toimivat ja että niitä käytetään. Tee vielä sama omalle pyörällesikin. Ja tarkista mummun ja papankin fillarit, rollat ja takit. Eikä mitään mutkuja, kuten Liikenneturva kampanjassaan muistuttaa!

Kannetaan yhdessä huolta siitä, että kaikki näkyvät ja näkevät toisensa. Pieni vaiva, iso ilo!

Maire Soiluva

Päätoimittaja