Tarvitsemmeko empatiaa?
Valtakunnassamme käydään keskustelua tarvitaanko päätöksenteossa empatiaa.
Avaus on samalla hyvä ja hämmentävä.
On lähdettävä miettimään mitä tapahtuisi, jos päätöksenteossa ei olisi ollenkaan empatiaa eli myötätuntoa. Meidän ei siis päätöksiä tehdessämme tarvitsisi ottaa huomioon sitä, miltä päätös tuntuu esimerkiksi ihmisistä, joita se koskee. Mitä tapahtuisi vaikkapa vanhuksille, jos kaikki hoivaan ja hoitoon liittyvät päätökset olisivat vain taloudellisista näkökulmista tehdyt.
Tuodaan päätös vielä lähemmäs, vielä konkreettisemmaksi: Ei välitetä miltä katupöly tuntuu ihmisistä, tehdään ratkaisu hinnan mukaan: halvinta olla harjaamatta.
Kyllä, esimerkit ovat kärjistettyjä, mutta ne osoittavat myös sen, että myötätunto on iso ja olennainen osa päätöksentekoa. Tai ainakin se mielikuva meille annetaan, jos vähääkään seuraa keskusteluja vaikkapa televisiosta. Tunteisiinhan siellä vedotaan, annetaan mielikuvaa suurestakin myötätunnosta. Ja oikeasti sen myötätunnon olemassaolo ja määrä korostuu päätöksiä tehtäessä.
Mutta ilman myötätuntoa, ilman kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, yhteiskunta on kylmä kuin kapakala ja elämä harmaata graniittia.
Kuka voisi elää ja miten elämä olisi edes mahdollista, jos emme kykenisi ja haluaisi huomioida ympärillä olevien ihmisten tunteita ja tarpeita? Olemme sitten missä asemassa tahansa. Eikä se tarkoita sitä, että jätetään vaikeat päätökset tekemättä – ne vain tehdään ihmiset ja inhimillisyys huomioiden!
Maire Soiluva
Päätoimittaja
