Tunteita ja tunteettomuutta kassajonossa
Ruokakaupan kassajonossa tunnelma on pysähtynyt. Ilmeettömät katseet harhailevat lehtihyllyltä kassan vieressä oleviin makeishyllyihin. Jono etenee hitaasti, mutta varmasti. Yhtäkkiä tapahtuu jotain, mikä saa tunnelman sähköistymään ja useimmat havahtumaan. Naapurikassa avautuu. Alkaa taistelu, jossa niin usein ensimmäiset jäävätkin viimeisiksi ja viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Miten ärsyttävää voikaan olla, kun takana jonottava pyyhältääkin ohitse? Mutta miten tyytyväinen sitä onkaan, jos itse ehtii ensin.
Kassajonokäyttäytyminen, oma ja muiden, on ihmetyttänyt minua jo vuosien ajan. Toisinaan kassajonossakin tunteet kuumenevat, mutta usein ohitustilanteissa kyse lienee ajattelemattomuudesta, joskus myös välinpitämättömyydestä. Tästä Jeesuskin aikanaan puhui. Eri keinoin hän havahdutti näkemään lähimmäiset myös elämän arkisissa hetkissä. Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, asiaan esitetään suorasukainen ratkaisu: ”Tartu toimeen, paranna tapasi!” (Ilm. 3:19).
Toisinaan sitä ajautuu ajattelemaan itsestään liikoja. Kuvittelee olevansa hyvä ihminen ja hyvä kristitty. Mutta sitten käy kuten kassajonossa: huomaa olevansa tilanteessa, jossa ei toiminut kuten haluaisi. Yhteisen hyvän ja rakkauden sijaan tärkeimmäksi tulikin oman edun tavoittelu.
Arjessa tulee helposti vastaan lukemattomia valinnanpaikkoja, joissa voimme jatkaa matkaa, tai vaihtoehtoisesti avata silmät, ja nähdä toinen ihminen. Sillä miten pysäyttävää, merkityksellistä ja vaikuttavaa onkaan, jos vaikkapa jonossa joku on joskus päästänyt edelle huomattuaan, että minulla on vain yksi ostos, tai hirmuinen kiire? Tai miten mukavalta on tuntunut samassa jonossa vuoroaan odottavan lempeä hymy nähdessään ostosreissuun kyllästyneet lapseni? Miten merkityksellinen ja vaikuttava tuo pieni teko voikaan olla. Miten tyhjä katse, pysähtyneisyys ja ajattelemattomuus vaihtuukin hetkessä sanoin.
Mikael Tammilehto
Pastori
