Tuvan täydeltä elektroniikkaa
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri. On pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri. Näin lauloi Leevi and the Leavings kappaleessaan Onnelliset. Vuonna 1981 julkaistua teosta on kuvailtu Gösta Sundqvistin ironiseksi oodiksi ihmisten kulutushysterialle ja yli 40 vuotta myöhemminkin siihen on helppo samaistua.
Toki Göstan alkuperäisiä lyriikoita voisi hieman päivittää. Nykypäivänä kappaleensaisi hyvin kirjoitettua muotoon: on meillä älysormukset, robotti-imurit ja sähköiset suolamyllyt. On langattomat paistolämpömittarit, riisinkeittimet, avokadoleikkurit ja USB-sytyttimet. Puhumattakaan kaikista niistä heräteostoksista, joitajoulun kulutushysteriassa tarttuu ostoskoreihimme.
Kehitys kehittyy ja tuo ulottuvillemme valtavasti uutta teknologiaa – niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi lääketieteen käyttöön kehitettyjen uusien teknologioiden ansiosta yhä useammilla ihmisillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet toipua vakavasta sairaudesta kuin vain muutama vuosikymmen sitten. Kehityksen voittokulusta huolimatta materiaalihimomme tai käytettävissä olevien luonnonvarojen määrä eivät kuitenkaan ole muuttuneet parempaan suuntaan.
Göstan kirjoittaessa ihmisten kulutushysteriasta kertovaa kappalettaan vuonna 1981 maailman ylikulutuspäivää vietettiin marraskuussa. Vuonna 2022 kyseinen teemapäivä osui heinäkuulle. Suomalaisten ylikulutuspäivä puolestaan oli jo maaliskuussa. Osasyy suureen hiilijalanjälkeemme on pohjoinen sijaintimme, tarve panostaa kotien rakentamiseen ja lämmittämiseen sekä pitkät etäisyydet. Nämä tekijätvaikuttavat pitkälti siihen, millaisen hiilijalanjäljen muodostamme. Se ei kuitenkaan oikeuta siihen, että jatkamme kiihtyvällä tahdilla kotiemme täyttämistä turhalla materialla.
Sen lisäksi, että nykyinen elämäntyylimme kerryttää jatkuvasti velkaa maapallolle, yhä useampi meistä elää yli varojensa myös taloudellisesti. On totta, että eläminen on kallistunut ja raha on menettänyt arvoaan. Väitän kuitenkin, että 1970-1980-luvuilla asuntolainan saattoi maksaa nopeammin osittain myös sen takia, että kulutushysteriamme oli hallitumpaa. Kun keskivertoperheessä oli vain yksi televisio kolmen sijaan ja lomat vietettiin kotimaassa, velkaakin tarvittiin vähemmän.
En sano, että nykyteknologiasta ei saisi nauttia, sillä nautin siitä itsekin. En sano, että kaikesta kuluttamisesta tulisi pidättäytyä, sillä talouden näkökulmasta yhteiskuntamme ei kestäisi sitä. Toivon kuitenkin, että näin joulun ja vuoden suurimman kulutusjuhlan kynnyksellä yhä useampi pysähtyisi edes hetkeksi pohtimaan tarvitsemmeko todella tuvan täydeltä pankilta saati luontoäidiltä velaksi ostettua elektroniikkaa. Tai muutakaan tavaraa.
Johanna Hento
