Ihmisiä varten

Nimi: Anni Kantonen
Ikä: 35 v.
Asuinkunta: Forssa
Perhesuhteet: Naimisissa, neljä tytärtä (14-, 13-, 11- ja 9-vuotiaat), kaksi espanjanvesikoiraa
Koulutus: Sosionomi-diakoni

Miten olet valinnut alasi?

− Sydämellä. Palo ihmisten auttamiseen on ollut sisälläni aina. Rakastan työskennellä erilaisten ihmisten ja monenlaisten asioiden kanssa ja keskellä. Tunnen olevani kotonani saadessani auttaa, tukea ja mahdollisesti helpottaa erilaisissa elämän haasteissa. Tässä työssä saan tehdä sitä kaikkea ja olla tekemisissä kaikkien ikäryhmien kanssa. Kristilliset arvot ovat minulle tärkeitä, ja seurakunta on tavalla tai toisella kulkenut matkallani koko elämäni. Opiskelin lähihoitajaksi, jonka aikana pohdin jatko-opintoja. Diakonin opinnot kiinnostivat, mutta suureksi onnekseni sain olla ensin pitkään kotiäitinä ja koulun ovet avautuivat juuri oikeaan saumaan. Opiskelin Porissa diakonia-ammattikorkeakoulussa, valmistuen vasta vuosi sitten diakoniksi. Nyt Jokioisilla työskennellessä olen onnekas, että työkaverina on pitkään diakonin töitä sydämellään tehnyt Tuija.  

Mihin diakoniatyö perustuu?

− Diakonia on yksi kirkon perustehtävistä, joka perustuu Jeesuksen käskyyn rakastaa lähimmäistä. Se ei ole vaan yksi seurakunnan työmuoto, vaan koko seurakunnan – jäsenten ja työntekijöiden tehtävä. Diakoniatyö on kristillistä lähimmäisen auttamista kokonaisvaltaisesti. Auttamisen eri muotoja ovat hengellinen, henkinen, sosiaalinen, aineellinen sekä terveydellisen toimintakyvyn tukeminen, unohtamatta yhteiskunnallista vaikuttamista, sekä diakoniakasvatusta.

Mikä työssäsi on parasta ja mikä haastavinta?

− Ihmiset! Auttaminen! Se, että saa tehdä persoonallaan töitä, sydämellä. On ihana olla mahdollistamassa, helpottamassa ja auttamassa tavalla tai toisella ihmisen elämää. Monipuolisuus, sillä harvassa työssä saa lopulta näin vahvasti tehdä kaikkien ikäryhmien kanssa yhteistyötä. Toisinaan haasteena on löytää se, joka kaikista eniten sitä apua tarvitsee. Joskus myös suuressa surussa oleva ihminen ja omat auttamisen keinot siinä kohtaa. 

Kuinka usein tulee riittämättömyyden tunne?

− Se vaihtelee työtehtävistä, ihmisten kohtaloista. Päivästä. 

Minkälaisissa asioissa ihmiset kääntyvät puoleesi tai etsivät apua diakoniatyöstä tai seurakunnasta?

− Joskus ollaan asiakkaan viimeinen oljenkorsi, johon otetaan yhteyttä. Toisinaan taas se taho, joka pystyy ottamaan asiakkaan erilailla kokonaisvaltaisesti huomioon. Työtehtävät ja asiat, minkä takia ihmiset ottavat yhteyttä ovat moninaisia, varsinkin seurakunnissa, jossa diakoni tekee kaikkien asiakasryhmien kanssa töitä. Mun kanssani voi tulla puhumaan kuoleman tai surun kohdatessa, uskon asioista, parisuhteen tai perhe-elämän haasteista, taloudellisesta vaikeudesta, sekä sielunhoidollisista asioista. Oikeastaan siis elämän koko kirjosta ja väreistä, tai värittömyydestä, yksinäisyydestä, tai seksuaalisuuteen liittyvistä pohdinnoista. Me otetaan asiakas vastaan toimistolla, puhelinkeskusteluin, tehdään kotikäyntejä, laitosvierailuja, tai lähdetään vaikka lenkkeilemään asiakkaan kanssa. Jokaisen tilanne ja toive aina huomioiden.

Miten suojaat sydämesi ja mielesi, että jaksat hädän äärellä?

− Mulle varmasti pelastus on lapsiperhearjen pyöritys, perhe ja ystävät. Koirien kanssa lenkkeily, ulkoilu, tai liikunta ylipäätänsä. Rukoilu.

Mitä sanoisit ihmisille, jotka eivät ole kehdanneet tai osanneet hakea apua seurakunnan diakoniatyöntekijältä?

− Tämä onkin asia, jonka haluisin jokaisen ihmisen tavoittavan. Tiedon siitä, että seurakunnassa työskentelee diakoni, jonka puoleen voi kääntyä missä tahansa tilanteessa. Ja se, että täällä ollaan teitä varten. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että joskus täytyy tehdä jotain, joka jännittää ja pelottaa, mutta joka voi muuttaa suuntaa. Toivon sitä jokaiselle, rohkeutta ja muistutusta siihen, että avun pyytäminen on viisautta – yksin ei tarvitse selviytyä ja jaksaa. Ottaakseen yhteyttä, ei tarvitse kuulua kirkkoon. Työtä tehdään kristillisten arvojen pohjalta, mutta kenellekään ei uskontoa tuputeta. 

Minkälainen on ihmisten auttamishalu nyt, kun hätää on niin paljon?

−Meillä Jokioisilla on tänä vuonna ollut ensimmäinen Joulutoive lapselle– keräys. Sen myötä olen saanut vielä enemmän havahtua siihen, että monella riittää auttamishalua. Kiitos jokaiselle, joka jo on osallistunut toiveen toteuttamiseen. Usein emme näe lähelle, siihen, että siinä naapurissakin voidaan tarvita apua, pohditaan enemmän ehkä kaukana apua tarvitsevia. Ihmiset ovat olleet iloisia ja onnellisia juuri siitä, että saa auttaa oman kunnan perheitä ja lapsia. 

Mitä teet tilanteissa, joissa huomaat, tiedät tai ymmärrät, että Sinun apusi ei riitä? 

− Tässä työssä on rikkautta, jos saa tehdä työtä kollegan kanssa. Olen yksi niistä onnekkaista, jolla on lähityökaveri, Tuija. On viisautta ja ammatillisesti oikein osata joissain kohti sanoa asiakkaalle, että nyt tarvitsen lisätietoa, tai en ole asiasta ihan varma. Yhteistyötä tehdään meillä seurakunnassa yli työalojen, sekä mm. kunnan sosiaalitoimen ja FSHKY:n kanssa.

Jos haluaa auttaa, niin mitä neuvoisit ihmisille?

− Mun mottoni on ”Oo sä se syy, miks joku uskoo taas hyvään!” Ajatuksena siis se, että me kaikki voidaan auttaa – ihan arjen pienissä jutuissa. Useasti ne pienet jutut on niitä kaikista merkkaavimpia ja osin jopa tärkeimpiä juttuja. Tervehdyksen sanominen vastaan tulevalle, tai edes hymyn antaminen voi jo helpottaa jonkun päivää, tai olla jollekin se ainut kontakti. Oven avaaminen, tai nyt talvella lumitöissä auttaminen. Lapsia / nuoria muistutan, että jo se roskapussin vieminen on auttamista, tai yleisesti toisen positiivinen huomiointi. 

Jos itsellä on tilanne, että pystyy auttamaan, niin keinoja on monia. Meidän seurakunnassa on kirpputori, johon voit tuoda, ja josta voit ottaa tarvitsemasi jutut, ilmaiseksi. Nyt lämpöiset vaatteet – niin lapsille kuin aikuisillekin – ovat kysyttyjä. Meille voi tuoda myös elintarvikkeita, hygieniatuotteita, joita me pystymme sitten antamaan niitä tarvitseville.Seurakunnassa (mutta toki myös muilla toimijoilla) on paljon erilaisia vapaaehtoisjuttuja, joista voi katsoa mieleisensä. (mm. Palveleva puhelin tai Jokioisten oma Messu Pysäkki). Jos haluaa Jokioisten seurakunnassa tehdä vapaaehtoistyötä, voi ottaa yhteyttä minuun, niin mietitään yhdessä. Seurakunnan diakoniatyötä voi tukea myös konkreettisesti rahalla, jonka ansiosta voidaan auttaa ja tukea monia eri ikäryhmiä. 

Mikä joulun sanomassa Sinua puhuttelee eniten tai syvimmin?

−Jeesus-lapsen syntymä. Se, että Jeesus on syntynyt seimeen tallissa, ei missään mammonien keskellä. Tärkeintä oli rakkaus ja läsnäolo. 

Miten itse vietät joulua?

− Perheen kesken. Aattoaamuna varmasti kokoonnumme miehen lapsuuden perheen kanssa tutkailemaan, kuka löytää riisipuurosta mantelin. Sen jälkeen mennään nauttimaan äidin ja isän joulupöydän antimista mun lapsuuden kotiini, jossa jännitetään, kuka koirista kaataa kuusen ja kuinka kovaa ja korkeelta kahdeksan serkusta (14-, 13-, 13-, 11-, 11-, 9- ja 7-vuotiaat sekä 11-kuukautinen) tänä jouluna pystyvät laulamaan pukille. Tai millä fiiliksillä pienin serkkutytöistä ottaa ensimmäistä kertaa vastaan joulupukin. Ja kaiken ilon, riemun ja härdellin jälkeen varmasti istahdan kirkon penkkiin, nauttien yökirkosta. Tietynlaisesta rauhasta.

Mitä sanoisit ihmisille, jotka vastoin tahtoaan ovat joulun yksin?

−Jos haluaa, niin meillä seurakunnassa on yhteyttä kaipaavien joulujuhla, jossa ei tarvitse yksin olla ja johon jokainen on tervetullut.