Liesjärvellä tunnistettiin yli 1000 lajia vuorokauden aikana
Tammelan Liesjärvellä elokuussa järjestetyssä 24 tunnin lajijahdissa eli Bioblitz-tapahtumassa asiantuntijat kartoittivat runsaan määrän erilaisia kansallispuistossa eläviä lajeja. Tapahtuman idea on, että tietyltä alueelta yritetään löytää mahdollisimman monta eri eliölajia yhden vuorokauden aikana yhteisvoimin. Tapahtumaa koordinoineen Metsähallituksen luontopalveluiden Kaisa Junninen kertoi eniten löytyneen putkilokasveja (285), mutta yli sata lajia kertyneen myös ainakin sienten, sammalien ja kovakuoriaisten ryhmistä. Tarkemmat lajilistaukset saadaan vasta syyskuussa, kun kaikki näytteet on määritetty.
Pikkuiltayökkönen. Kuva: Veli-Matti Mukkala.
Liesjärvellä järjestetty Bioblitz oli järjestyksessä 8. Suomen kansallispuistojen lajijahti. Lajijahtia on järjestetty vuodesta 2015 alkaen, ja se järjestetään kerran vuodessa jossakin Suomen kansallispuistossa, aina uudessa paikassa. Liesjärven lajijahti keräsi yhteen lajiasiantuntijoita sekä harrastajia lähes 40 päisen joukon. Paikalla oli esimerkiksi nilviäisiin, lintuihin, kovakuoriaisiin, kärpäsiin, lintuihin, sammaliin ja kääpiin erikoistuneita tutkijoita. Voidaan siis puhua lajifriikkien (hyvin eliölajeja tuntevien) kokoontumisesta.
Harvinaisia hyönteishavaintoja
Suojelubiologi Sampsa Malmberg Metsähallitukselta sai jahdissa kokoon vähintään 240 kappaletta kovakuoriaislajeja. Niistä suurin osa tunnistettiin vasta tapahtuman jälkeisenä päivänä. Tutkijan on mahdollista kerätä talteen lajit vuorokauden ajalta tunnistettavaksi myöhemmin. Malmbergin mukaan nimenomaan näytteistä löytyi jopa muutama harvinainen hyönteislaji.
− Löysimme eräästä lähdevaikutteisesta rantametsästä liekolutiaisen (Ceratocombus corticalis).Sitä pidetään vanhoja metsiä ja kosteaa pienilmastoa suosivana lajina, kertoo Malmberg jahtinsa erikoisimmasta löydöstä.
Suomessa Liekolutiainen on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut laji (VU= vulnerable), joka tarkoittaa, että sillä on suuri uhka hävitä Suomen luonnosta keskipitkällä aikavälillä. Toinen oli silotadelaakanen (Acrolocha sulcula), jonka Malmberg löysi Korteniemen perinnetilan avoimelta laitumelta. Tämä hyönteinen on uhanalaisuusluokitukseltaan erittäin uhanalainen laji (EN= endangered), jolla on erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa. Lisäksi Malmberg kertoo lajijahdissa havaitun vasta hiljattain Suomeen levittäytyneitä lajeja, kuten Carpocoris fuscispinus -typpyludelajin ja Cassida vittata– kilpikuoriaislajin, jotka ovat nyt runsastumassa.
Jopa 50 kääväkäslajia
Kaisa Junninen on lajisuojelun erikoissuunnittelija. Junnisen bravuurilajisto ovat käävät ja kääväkkäät. Hänen saldonsa kääväkäslajeista oli viitisenkymmentä, joukossa muutama muukin kääväkäs kuin kääpä. Runsauksia ei lajijahdissa laskettu, mutta Junninen arvio kantokäävän olevan yksi Liesjärven yleisimmistä kääpälajeista. Myös kantokäävän seuralaislaji rusokääpä oli tänä vuonna yleinen, hän kertoo.
Lajirikas Liesjärvi
Liesjärvi on luonnoltaan ja lajistoltaan hyvin monimuotoinen ympäristö. Tutkijoiden mukaan erityisen lajirikkaita alueita Liesjärvellä ovat etenkin Korteniemen perinneympäristöt sekä vanhat metsät Pitkäkärki ja Peukaloinen, jossa kasvaa etenkin uhanalaisia kääpiä. Kovakuoriaisiin erikoistuneen Malmbergin mukaan hyönteisten kannaltakin juuri Korteniemen perinneympäristöt sekä vanhat metsät ovat paitsi hyvin lajirikkaita, myös tärkeitä erityisesti uhanalaisille ja monille muille harvinaisille lajeille. Kaiken kaikkiaan Liesjärveltä on tunnistettu jo ennestään 2000 lajia ja lajijahdin uudet havainnot lisätään listaan. Vertailua aiempiin lajitutkimuksiin ei voi tehdä, koska lajijahdissa on kyseessä 24 tunnin otos sen hetkisistä lajeista ja kulloinkin liikenteessä olevan tutkijajoukon havainnoimana. Lajijahdissa kansallispuistoja ei voi myöskään vertailla keskenään, sillä jokainen paikka on täysin omalaatuinen luontotyypeiltään ja siksi lajistoltaankin.
Monimuotoisuutta suojelemalla
Lajijahdin tarkoitus on kartoittamisen lisäksi luonnon monimuotoisuudesta ja sen suojelemisen tärkeydestä kertominen. Liesjärven kansallispuiston suojelutavoitteena on Metsähallituksen suunnittelija Teijo Heinäsen mukaan säilyttää pala Etelä-Hämäläisen järviylängön luontoa. Suojelutavoitteet ovat moninaiset, kertoo hän, ja listaa luonnontyypit, kuten luonnonmetsä, puustoiset suot (reheviä korpia), järvet ja lammet rantoineen sekä Korteniemen perinnetila niittyineen ja lajeineen suojeltaviksi ympäristöiksi.
Retkeilijät voivat edesauttaa suojelutavoitteiden toteutumista kansallispuistossanoudattamalla retkeilyohjeita sekä yleensä pysymällä poluilla ja reiteillä.
− Olisi hienoa, jos retkeilijät tallentaisivat lajihavaintonsa avoimeen laji.fi -palveluun, josta ne ovat myös Metsähallituksen käytettävissä, neuvoo Kaisa Junninen retkeilijöitä auttamaan monimuotoisuuden havainnoimisessa retkeilyalueilla.
Teksti: MetsäAnna
