Tuntemattoman kirvoittamaa: Tuntemattoman sotilaan teemat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan – Teatteri Tuntematon onnistuu tuomaan uutta näkökulmaa tuttuun tarinaan

Tuntematon sotilas. Ensi-ilta Jokioisten Höyläämöllä 28.5.2022. Dramatisoinut ja ohjannut Sari Ojala Väinö Linnan romaanin pohjalta.

Jokioisilla vaikuttava Teatteri Tuntematon kuvailee verkkosivuillaan Tuntematon sotilas -produktiotaan kunnianhimoiseksi, ja arvioon on ensi-illan jälkeen helppo yhtyä. Myös tunnelma idyllisessä vanhassa höyläämössä on ensi-iltapäivänä käsin kosketeltava: kaikesta huomaa, että koronakurimuksen viivästyttämää ensiesitystä on odotettu kuin kuuta nousevaa niin työryhmän kuin varmasti yleisönkin keskuudessa.

Väinö Linnan rakastettu romaani on vuosien varrella taipunut moneksi, ja sen pohjalta on syntynyt muun muassa näytelmiä, radiokuunnelmia, ooppera ja kolme kokopitkää elokuvaa. Meille suomalaisille Tuntematon sotilas ei ole pelkästään romaani, vaan kulttuurimonumentti, joka yhä edelleen ihastuttaa ja ehkä vihastuttaakin, mutta yhtä kaikki liikuttaa. 

Samaan aikaan Linnan tuotannon ylinkin ystävä on saattanut aika ajoin tulla pohtineeksi, onko Tuntemattomasta sanottu jo kaikki tarpeellinen, vai voidaanko läpeensä tuttuun tarinaan edelleen löytää uusia, raikkaita näkökulmia kadottamatta kuitenkaan yhteyttä tarinaan, jonka kenties kollektiivisesti koemme Linnan halunneen näiden miesten avulla meille kertoa? 

Joidenkin mielestä Tuntematon sotilas onkin instituutio, jota ei pidä mennä turhan päiten sorkkimaan, kun taas toiset ovat osoittaneet halukkuutta pudistella pölyjä kansakunnan kaapin päälle nostetun klassikkoromaanin päältä. Kukin meistä määrittelee suhteensa Tuntemattomaan omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan käsin, mutta siitä voinemme olla yhtä mieltä, että tässä ajassa teoksen teemat ovat kenties ajankohtaisempia kuin koskaan. 

Teatteri Tuntematon pysyttelee odotetusti varsin perinteisellä linjalla tulkitessaan Linnan tekstiä, eikä varsinkaan henkilöhahmoihin tuoda juurikaan mitään sellaista, mihin Linnan romaaniin ja sen lukuisiin eri sovituksiin tutustunut katsoja ei olisi jo aiemmin jossakin törmännyt. Teatteri Tuntemattoman versioinnin uutuusarvo syntyykin ensisijaisesti siitä, kuinka työryhmä on Sari Ojalan johdolla onnistunut tuomaan niin Karjalan evakot kuin kotirintaman naisetkin osaksi Tuntemattoman tarinaa tavalla, joka ei näyttäydy itsetarkoituksellisena, vaan aidon empaattisena ja kunnioittavana.

Linnan romaanin harvalukuistennaisten, Petroskoin Veran ja lotta Kotilaisen, puuttuminenkaan ei pistä liikoja silmään, kun lavalla nähdään yksin ruista kannaksella leikkaava Lyyti Rokka ja Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta tuttu Alma Koskela. Aika siskokultia.

Kiitosta ansaitsevat asialleen omistautuneet näyttelijät, jotka tavoittavat paitsi Linnan osuvan huumorin myös tuttujen hahmojen elkeet ja murteet paikoitellen jopa mestarillisesti. Juha Heikkilän roolisuoritus turkulaisittain säksättävänä Hietasena osuu prikulleen nappiin, ja Ville Karvosen vaikuttava tulkinta synkkämielisestä alikersantti Lehdosta nostattaa katsojan niskavillat pystyyn viimeistään kohtauksessa, jossa kuolettavasti haavoittunut Lehto riistää itseltään hengen siteeraten viimeisinä hetkinään Aleksis Kiven Sydämeni laulua. 

Mainittakoon myös Lammion roolissa äkseerannut Sami Myllyoja, jonka roolisuoritusta on mahdotonta seurata ilman, että tulisi ajatelleeksi sitä alkuperäistä ja monille ehkä ainoaa oikeaa Lammiota eli Jussi Jurkkaa. 

Rooleissaan loistavan näyttelijäkaartinrinnalla tunnelman luonnista on vastuussa myös Tuomo Sorrin johtama liveorkesteri. Sotavuosina tunnetuiksi tulleet laulut rytmittävät esitystä kuljettaen tarinaa luontevasti kohtauksesta toiseen, ja monet näytelmän aikana kuultavista musiikkinumeroista onkin ujutettu varsin kekseliäästi osaksi tarinaa. Yleisökin innostuu laulamaan Eldankajärven jäätä varastetussa keittoastiassa keitetystä kiljusta juopuneen puolijoukkueen mukana.

Tunteikkaimmatkin lauluosuudet koskettavat, eivätkä ollenkaan vähiten huippulahjakkaiden laulajien ansiosta.Osa lauluista jää kuitenkin tarinankerronnan kannalta hieman irrallisiksi, vaikka ajavatkin onnistuneesti asiansa ikään kuin siltoina vinhasti vaihtuvien kohtausten välillä. Siltoja kaivataankin erityisesti esityksen toisella puoliskolla, näytelmän edetessä Linnan romaanin tapaan jokseenkin montaasimaisesti kohti loppuaan. Esityksen sinänsä melko yllätyksettömälle jälkimmäiselle puoliskolle mahtuu kuitenkin myös yksi koko näytelmän vaikuttavimmista kohtauksista. 

Vaikka Teatteri Tuntemattoman Tuntematon sotilas ei ehkä olekaan syntynyt tietoisesta pyrkimyksestä tuoda Linnan romaanista esille uusia puolia, vaan teatterilaisten halusta juhlistaa Väinö Linnan satavuotisjuhlaa ja kunnioittaa sotiemme veteraaneja, lottia ja kotinsa jättämään joutuneita Karjalan evakkoja, onnistuu se siinä silti. Kaikin puolin ammattimaisesti toteutettu esitys ei jätä kylmäksi. 

Teksti: Elena Rintamäki

Kuvat: Kalle Lahtinen