Jouko Kymäläisellä on kunnioitettavan pitkä taival suomen-pystykorvien kasvattajana

Kymäläisen historia metsästyskoirien kasvattajana ulottuu peräti 62 vuoden taakse. Jouko oli tuolloin teinipoika, joka päättäväisyydellään sai vanhemmat ylipuhuttua koiran hankintaan. Hän muistelee, että jo pikku poikana hänellä oli kova hinku metsälle.

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira, joka on jalostettu ilman risteytyksiä suoraan luonnonkannasta, mikä tekee siitä metsästyskoirana koko maailman mittakaavassakin harvinaisuuden. Kuvassa Poution Pinja isäntänsä kera. Taustalla Heta.

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira, joka on jalostettu ilman risteytyksiä suoraan luonnonkannasta, mikä tekee siitä metsästyskoirana koko maailman mittakaavassakin harvinaisuuden. Kuvassa Poution Pinja isäntänsä kera. Taustalla Heta.

Intohimon innoittamana metsälle jo varhain

Jouko Kymäläinen kertoo käyneensä metsällä jo hyvin nuorena, 50-luvun lopulla, ja pohtii, passaako tällaista lehteen laittaa kun ei ihan ollut vielä lupaikäinen. Mutta rikos lienee jo vanhentunut! Hän  lisää, ettei siihen aikaan ollut niin tarkkaa. Into oli niin kova, että metsälle oli pakko päästä. Hän hoiti luvat kuntoon heti, kun se oli mahdollista. 

Jo ennen kouluikää Jouko lyöttäytyi metsämiesten seuraan kylänraitilla ja niin oli pikkupoika tuotapikaa metsällä mukana. Kymäläinen arvelee saaneensa metsästysinnostuksen jo äidinmaidossa. Olihan lähisuvussa monta metsästystä harrastavaa miestä, äidin isä ja veljet ja kuuluipa Joukon isäkin kylän hirviporukkaan. 

Suomenpystykorvien kasvattajaksi

Vuosi oli 1960, kun Jouko Kymäläinen hankki ensimmäisen pystykorvansa, Terhin. Ensimmäiset ja ainoat pennut Terhi synnytti vuonna -63. Tästä pentueesta Jouko jätti itsellensä urospennun, joka sai nimekseen Vahti. Hän hankki itsellensä toisen narttukoiran. Se sai nimekseen Mari. Siitä tuli kantanarttu, josta alkoi kasvatushistoria. Tällöin elettiin vuotta 1985. 

Marin jälkeläinen, Veera, syntyi v. -91 ja samana vuonna sai alkunsa Jouko Kymäläisen kennel, joka sai nimekseen Poution Kennel. Vuonna -96 Veerasta putkahti maailmaan Milla. Noora syntyi v. -99, se taas oli Millan jälkeläinen. Tästä tulokkaasta tuli aikanaan Joukon koirista ensimmäinen muotovalio. Nooran pennun, Neean ura alkoi niin, että se pääsi neljä kertaa haukkuotteluun taistelemaan Suomen mestaruudesta. Sitten se ylsi kaksoisvalioksi. Siitä tuli siis sekä muotovalio että käyttövalio. Se synnytti Kymäläisen tähänastisista koirista menestyneimmän, Pinjan

Tuoreimpien tulokkaiden emä on Heta (synt. -18), Pinjan jälkeläinen. Hetalla on kaksi ykköstulosta linnunhaukuista, kun käyttövalion arvon saamiseksi vaadittaisiin kolme ykköstulosta. Heta on ehtinyt saavuttaa myös yhden kerran varasertin. Valitettavasti koronapandemiaan tyssäsi Hetan hienosti alkanut kilpaura. Mutta ei sentään lopullisesti, haukkuotteluihin suunnataan taas, kun niitä järjestetään.

Jouko Kymäläisellä on kunnioitettavan pitkä taival suomen-pystykorvien kasvattajana | Harrastus | Kotiseutulainen
Poution Pinja, kansainvälisen käyttövalion sertifikaatti.

Pentuja harvakseen ja harvoille

Kymäläinen painottaa metsästyskoirakennelin pidon olevan puhtaasti harrastus ja elämäntapa. Hän sanoo, että tämä ei ole koiratehtailua, pentuja teetetään harvakseen. Jos rahasta puhutaan,  niin Kymäläinen toteaa, että enemmän menee kuin tulee! 

Jouko Kymäläisellä on tarkat kriteerit siitä, millaiseen kotiin hän pennun myy. Koiralla pitää olla hyvin aktiivista toimintaa ja ehdoton edellytys on metsästysharrastus. Suomenpystykorvien tärkein vietti kun on metsästysvietti. Koiria ei siis myydä pelkiksi kotikoiriksi. Hän haluaa varmistaa, että uusi omistaja toteuttaa kasvattajan toiveita ja käykin mahdollisten ostajien kanssa perusteelliset keskustelut.

Metsästyskoirien kasvattaminen on aikaa ja vaivaa vaativaa puuhaa. Ihmiset, jotka tähän hommaan ovat lähteneet tai lähdössä, ovat erittäin vihkiytyneitä asialleen. Kirjallisuudesta on imetty kaikki teoreettinen tieto mitä on saatavilla ja toisten kasvattajien kanssa käydään pitkiä keskusteluja. Metsästyksestä puhutaan paljon ja kokeneemmat opastavat noviiseja, ettei tulisi tehtyä pahoja virheitä metsällä. 

Suomenpystykorva on kaiken riistan koira. Siitä saa yhtä hyvän hirvi- kuin lintukoirankin. Pienpetokoiranakin se on erinomainen.

Suomen pystykorvajärjestön EPI-ohjelma takaa, että rotu pysyy mahdollisimman terveenä. Sukua jatkavat koirat testataan, ne käyvät läpi laajat lääkärintarkastukset, joilla varmistetaan, että sairailla koirilla ei jatketa sukua.

Jouko Kymäläisellä on kunnioitettavan pitkä taival suomen-pystykorvien kasvattajana | Harrastus | Kotiseutulainen
Arvokkaimpia palkintoja.

Haukkuottelut

Suomi on jaettu neljään lohkoon: Etelän lohko, Idän lohko, Lännen lohko ja Pohjoisen lohko. Koirien karsinta haukkuotteluun tapahtuu seuraavasti: Ensin on Piirinmestaruuskokeet, joista kaksi parasta etenee lohkovalintoihin. Lohkovalinnoista valitaan kolme koiraa haukkuotteluun. Edellisen vuoden voittaja pääsee automaattisesti puolustamaan paikkaansa eli haukkuottelussa on aina 13 koiraa.

Jouko Kymäläinen on metsästysseura Hallin jäsen. Hän on järjestänyt kaikki linnunhaukkukokeet oman seuransa nimissä, sihteerin avustuksella, Etelä-Hämeen piirin alueella, vuodesta 2004 lähtien. Hän on seuransa ainoa Suomenpystykorvalla kanalintuja metsästävä.

Vaatii hyvää kuntoa niin koirilta kuin isännältä

Kuntoa täytyy pitää yllä ympäri vuoden. Lenkkien pituus lisääntyy sitä mukaa mitä pidemmälle  kesä ehtii. Toukokuussa tehdään n. 5-6 kilometriä pitkiä lenkkejä. Sen jälkeen kymmentä kilometriä ja elokuussa lenkkien pituudeksi tulee 20 km. Kymäläinen  juoksuttaa koiria pyöräillen. Lenkkejä tehdään vähintään kolme kertaa viikossa. On oltava tarkkana, ettei juoksuta koiria ylikuntoon, mutta ei ole tätä vaaraa, kun  on niin pitkä historia koirien kanssa toimimisesta.  

Tällä hetkellä hänellä on kolme  metsästävää koiraa. Kun metsästysaika koittaa, hän pakkaa koirat autoon ja  suuntaa niiden kanssa kohti Kuusamon tukikohtaa. Koirat vuorollaan saavat tositoimista riittävästi lepoaikaa, ne kun eivät koskaan kaikki yhtä aikaa ole metsässä juoksemassa. Yksi koira kerrallaan on metsästyspuuhissa kahtena päivänä peräkkäin, 3-4 tuntia putkeen. Kolmas päivä on lepopäivä. Metsästys ei ole yksistään itsetarkoitus, se on samalla koiran treenausta kokeita varten. Ja kokeet taas ovat treenausta metsästystä varten. Kokeissa pisteytetään kaikki koiran työskentely. Metsästäessä ei saa tehdä virheitä!

Jouko Kymäläisellä on kunnioitettavan pitkä taival suomen-pystykorvien kasvattajana | Harrastus | Kotiseutulainen
Lähdössä katiskaa kokemaan jään alta Vahdin, Terhin jäkeläisen, kanssa.

Puuseppäyrittäjänä leipä pöytään

Yhtä nuoresta kuin Jouko Kymäläisellä oli polttava palo metsälle, oli myös kova palo puutöihin. Jo pikkupoikana hän oli isänsä verstaalla ottamassa oppia puutöiden teosta. Hän valmisti veneitä lähes koko työkaarensa. Ensin kanootteja, sitten jollia  ja myös  purjeveneiden valmistus kuului toimenkuvaan. Hän myös sisusti lasikuituveneitä. Nykyään puutyöt ovat harrastus, firmansa hän lopetti jo noin 10 vuotta sitten, eläkkeelle jäätyään. Puuhaa toimeliaalla miehellä siis riittää, eipä tule aika olemaan pitkää.

Teksti: Anne Suurkonka

Aiheeseen liittyviä juttuja