Mestariheittäjän uskomattoman nopea nousu Suomen tikkataivaan huipulle
Kauko Vuorta voi hyvällä syyllä kutsua huipputaitavaksi tikanheittäjäksi. Hän kuuluu harvinaiseen kolmen heittäjän joukkoon, jotka ovat ainoina kautta aikojen nousseet aloittelijoiden C-sarjasta suoraan M- eli Mestaruussarjaan. Hän onkin viiden vuoden kilpauransa aikana ehtinyt saavuttamaan lukuisia sijoituksia kärkikaartissa ja palkintokaappi pursuaakin toinen toistaan upeampia pokaaleja ja mitaleita. Heittäjämestari on Forssan Seudun Tikan jäsen ja seura on Suomen Tikkaurheiluliitto STURL r.y:n jäsen.
Heittokäsi kovilla jo lapsena
Kauko on kotoisin pienestä maapaikasta, Kyynärältä Tammelasta. Kun koulusta oli lomaa niin veljekset kulkivat isän mukana apuna maa- ja metsätöissä. Jäi sentään vapaa-aikaakin, jolloin Kauko suuntasi mielellään yhteen lempipuuhistaan, onkimaan. Pitkin rantoja kuljettiin kalastuspuuhiin heti, kun jäät vähän sulivat. Velipoikien lisäksi naapurin poikien kanssa veisteltiin risuista keihäitä ja laitettiin ne komeissa kaarissa lentämään. Kauko muistelee nauraen, että jo lapsena myös tikat lensivät, mutta mitään erityisiä tuloksia ei tullut. Ellei sitten jonkinlaiseksi tulokseksi lasketa sitä, että liiterin seinän sai rikki, kun tarpeeksi kauan heitteli! Kauko kertoo opettajan kutsuneen häntä koulussa luonnonlahjakkuudeksi, mutta ei tarkoittanut sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan se oli opettajan pilkkaamistapa oppilasta kohtaan, jos ei joku asia sujunut opettajaa miellyttävällä tavalla. Kyseinen opettaja ei siis kuulunut kaikkein mukavimpiin ja kannustavimpiin opettajiin. Onneksi hänestä ei kuitenkaan ole mestariheittäjälle jäänyt hirveitä traumoja.
Kaukolle tulee mieleen lapsuudestaan myös se, kuinka viitseliäitä oltiin, kun ennen kouluun lähtöä käytiin katsomassa piisamin pyydykset. Niitä kun pyydettiin nahan takia, josta sai rahaa, kuten myös oravan nahoista. Tikkamestaria naurattaa vielä muisto, kun hänen lapsuudessaan, heidän pieneen kotiinsa (keittiö ja kammari) otettiin yöpymään toisinaan kaikenlaisia ”kulkureita”. He saivat yöpyä myös saunassa, mutta yksi kulkuri pilasi kaikkien muidenkin maineen ja saunassa yöpymiset loppuivat siihen, kun yksi sottapytty oli sontinut saunaan. Sen jälkeen isä antoi kulkureille porttikiellon!
Elämän ruuhkavuosia
Kansalaiskoulun jälkeen Kauko suuntasi opintoihin Tammelan kotiteollisuuskouluun ”Nylkkämäkeen”. Siellä vierähti pari vuotta raksapuolella, josta taival jatkui työelämään elementtitehtaalle Parmalle Forssaan. Tällöin ei tikanheitto ollut juurikaan kuvioissa, vaan kalastus oli suuri intohimo ja sen harrastuksen parissa kului runsaasti aikaa työssäkäynnin ohella. Myös metsästys lukeutui mieleisiin harrastuksiin ja lähinnä jänismetsällä tuli käytyä. Parmalla työskennellessä 80-luvulla roihahti rakkauden liekki, joka lepatti kuumana erään samassa työpaikassa työskentelevän viehättävän naisen suuntaan. Sattuipa olemaan tämä nainen Kaukon kouluaikainen salainen ihastus. johon nuoren pojan silmät Letkun koululla aikanaan useasti harhailivat! Nauru raikaa Kaukon kertoessa, että hän silloin jo ajatteli, että tuosta varmaan hyvän emännän saisi! Heittäjämestari sai siis lopulta Hilkkansa ja johdatti mielitiettynsä avioliiton satamaan ja heidän rakkauden hedelmänsä, Emmi syntyi vuonna -87 ja Tommi vuonna -92. Molemmat lapset asuvat Tampereella.
Työuraa tuli tehtyä myös jääkaappeja ja pakastimia valmistavassa yrityksessä Forste Oy:llä ja autokoritehtaassa Fokorilla. Tulipa jossain vaiheessa hetki tehtyä mm. hevosaitoja Ypäjällä.
Perheessä on ollut sellainen hauska ”erikoisuus”, kun heidän poikansa Tommi oli lapsena kovasti äitinsä perään eli niinsanotusti äidin poika, niin poika halusi aina että äiti ajaa autoa eikä millään suostunut menemään isän kyytiin. Tästä jäi sellainen tapa, että Kauko istuu edelleen ”pelkääjän paikalla”, kun he Hilkan kanssa yhdessä autolla johonkin menevät. Ei ole siis kyse siitä, että mies olisi ”otto päällä” kun apukuskin paikalla istuu! Eikä muuten vielä nykyäänkään poika halua isänsä kyytiin, äiti on se, jonka rattia käännellä pitää!
”Totisempaa” touhua tikanheiton parissa
Työelämän aikana Kauko kuului rakennusliittoon ja liiton kesäpaikassa tikanheitto kuului yhtenä osana mukavaan yhdessäoloon. Mies huomasi heittävänsä aika hyvin ja kipinä heittämiseen kasvoi kasvamistaan tulosten kokoajan parantuessa. Kotipihallakin tuli treenattua ja sitten, kun koitti yksi elämän kohokohdista; eläkkeelle pääsy vuonna -16, niin harjoitteluun oli entistä enemmän aikaa. Kauko liittyi FST:hen (Forssan seudun Tikka) ja aloitti jo seuraavana vuonna -17 kilpailemisen. Kauko oli ”löytänyt” huippuhyvän heittotyylinsä ja niin alkoi käsittämättömän kiivas nousu kohti Suomen heittäjien kärkeä. Heti seuraavana vuonna kilpailemisen aloituksesta Vuori nousi alimmasta sarjasta suoraan ylimpään sarjaan. Näin hän oli hetkessä kohonnut mestaruussarjaan!
Viiden vuoden aikana palkintokaappi on täyttynyt toinen toistaan upeammista pokaaleista ja mitaleista. Tähän aikaan sisältyy myös koko maailmaa järisyttänyt korona-aika jolloin ei juurikaan kilpailuja järjestetty. Eikä tässä vielä kaikki. Tikanheitossa tuli pakollinen pysähdys myös vuonna 2018, kun sydän alkoi ikävällä tavalla ilmoitella olemassaolostaan. Pumppuvaivat vaativat pallolaajennuksen. Tämän operaation jälkeen sydän on onneksi sykkinyt tyytyväisenä ja vähintäänkin treenaamista on voinut jatkaa vaikka em. pandemiapaholainen heitti kapuloita kilparattaisiin. Kysymykseen kuka on mestariheittäjän kovin kannustaja, Kauko suuntaa hellän katseen vaimoansa kohti ja vastaa, että kyllä hän tässä aika lähellä on ja kiittelee, että aina on ruoka valmiina kun hän palaa kotiin kisareissuiltaan.
Kauko huomauttaa että jaksaa sitä tikanheiton lisäksi muutakin harrastaa. Hän käy pelaamassa lentopalloa kahdesti viikossa, samoin myös vaimo käy lentistreeneissä. Kesällä koittaa taas pyöräilyn aika. Pariskunta viilettää pitkin kyliä pyörälenkeillä. Se on heidän mukava yhteinen harrastuksensa.
Tervetuloa uudet jäsenet tikkaseuraan
Kauko kertoo, että seuraan kaivataan lisää heittäjiä ja toivottaakin kaikenikäiset tikanheitosta ja kilpailemisesta kiinnostuneet tulemaan heidän seuratoimintaansa. Hän kehuu seuransa ilmapiiriä erittäin rennoksi ja mukavaksi. Hurtti huumori lentää tikkojen ohella, eikä mistään kyräilystä ole tietoakaan. Tällä hetkellä seuran nuorin jäsen on mopoikäinen ja vanhin on yli 7-kymppinen. Erityisesti nuorten toivotaan innostuvan tikanheitosta ja tulevan mukaan seuraan. Kauko toivoo ja odottaa näkevänsä uusia kasvoja harrastuksen parissa ja heittää ilmoille kutsun tulla heidän treeneihinsä, joita pidetään seuraavasti: tiistaisin ja torstaisin Pilvenmäellä klo:17.00. Treenit kestävät kerrallaan 1,5-2 tuntia. Toukokuun loppuun vielä treenataan, sitten on kesätauko kesä-heinäkuun ja elokuussa taas treenit jatkuvat. Ei muuta kuin heittokättä treenaamaan ja mukaan hassunhauskaan porukkaan!
Teksti: Anne Suurkonka
