Aimo Jaakkola: Kirvesmies – kirjailija 

Aimo eli pitkän ja arvokkaan elämän.  Kirvesmiehenä hän teki tarkkaa ja huolellista työtä. Perunakellarissa heti…

Aimo Jaakkola: Kirvesmies – kirjailija  | Muistokirjoitus | Kotiseutulainen

Aimo eli pitkän ja arvokkaan elämän. 

Kirvesmiehenä hän teki tarkkaa ja huolellista työtä. Perunakellarissa heti oven avaamisen jälkeen sai havaita taiteellisen vaikutelman.

 Muisti hänellä toimi erinomaisesti vielä lähes 91 vuoden ikäisenä. Kunnioitettavaa on myös hänen kirjalliset työnsä. Tasapuolisesti ja kiihkottomasti hän osasi kirjoittaa omasta lapsuudestaan, sekä sukulaisten ja kyläläisten elämästä Tammelassa ja Sukulassa.

Varhaisin kokemus lapsuudesta hänelle sattui jo kolmen vuoden ikäisenä kun joutui olemaan viikon lehmän vieressä yötä pysyäkseen lämpimänä. Sen asian hänelle kertoivat omaiset. Perhe asui silloin 1935 Kurin kartanossa, ja kun isä alkoi sairastella, niin koko perhe joutui ulos asunnosta.

Isältään Aimo sai kuulla merkittäviä Suomen historian vaiheita. Sukulassa kuten muuallakin moni renki ja köyhä ihminen pääsi hengestään kauhun keväänä 1918. Vähällä niin oli käydä myös kahden Aimon sedän, Kallen ja Jannen. Myöhään yöhön isoisä aneli puoltopaperia talolliselta, kunnes toinen isäntä tuli apuun ja sen lopulta ennen aamua sai ja veljekset ”pääsivät” Hämeenlinnan leiriin. Nälkäkuolemasta pojat pelastuivat, kun pappa käveli Sukulasta saakka sinne leipää viemään.

Hyvänä keskustelijana Aimo osasi kuunnella toistenkin kokemuksia. Myönteistä kerrottavaa hänelle kertyi lähes kaikista ihmisistä. Niinpä hänestä vieraanvaraisena ja ystävällisenä ihmisenä laajasti pidettiin.

Läpi pitkän elämän hän teki ahkerasti työtä. Sukulassa nuorena miehenä raskaita metsätöitä, maatiloilla päivämiehenä monissa taloissa, kesäisin Talpian järvellä järviheinän tekoa ja viheralueiden tekoa kirvestöiden lisäksi. 

Urheilussa hän oli aktiivisesti mukana. Hän toimi mm. 1970 -1980 luvuilla Forssan Alussa jääkiekko junioreiden toiminnassa huoltajan tehtävissä.

Eläkkeelle jäätyään hän innostui kirjoittamisesta ja julkaisi useita kotiseutuaiheisia kirjoja. Niissä on kokeneen ihmisen silmin tallennettu arvokasta tietoa, joka muuten olisi ollut katoamassa. 

Aimo oli aina heikompiosaisten puolestapuhuja pitäen kaikkia tasa-arvoisina. Hyvää sydäntä osoittaa myös hänen kiintymyksensä luontoon, lintuihin, jäniksiin ja fasaaneihin, joita hän ruokki aina pihapiirissä.

 Hyvän ihmisen muisto säilyy mielessämme ja sydämissämme.

Aimon ystävä, kirvesmies ja kirjailija
Unto Kiiskinen