Leipurin lempeä hymy kätkee sisälleen suuren surun

Lapsuuden maalaiselämää, opiskelua ja ammatti

Markku on kotoisin Nuutajärveltä lasitehtaan kupeesta. Lapsuus pienessä kylässä oli mukavaa aikaa  äidin, isän ja kolmen velipojan kanssa. Markku kertoo elämän olleen normaalia maalaiselämää. Päivät olivat urheiluntäyteisiä, urheilukentällä tuli vietettyä paljon aikaa mm. yleisurheilun ja jalkapallon merkeissä. Hänen molemmat vanhempansa työskentelivät lasitehtaalla, isä ensin lasinpuhaltajana ja myöhemmin laitosmiehenä. Äiti toimi lasintarkastajana sekä lasimyymälän puolella. Myös veljistä kaksi on aikanaan työskennellyt lasitehtaalla. Markkua veti puoleensa leipomoala. Hän kävi ensin ammattikoulussa kokkipuolen ja vuonna 1976 hän pääsi oppisopimuksella Tammen leipomoon ja siellä vierähti leipurin hommissa n. 17 vuotta.

Perhe-elämää

Markku oli 17- vuotias aloittaessaan seurustelun ensimmäisen vaimonsa kanssa. Naimisiin mentiin vuonna 1981 ja vielä samana vuonna syntyi ensimmäinen tytär, Katja. Karita syntyi vuonna -84 ja kuopus Salla -89. Esikoisella todettiin synnynnäinen sydänvika ja ensimmäinen leikkaus sujui hyvin. Mutta sitten, toisen leikkauksen jälkeen elämä mullistui täysin. Markku perheineen joutui kohtaamaan karmeimman asian jonka kuvitella saattaa. Katja ei selviytynyt toisesta leikkauksesta, vaan menehtyi. Tytär oli kuollessaan vähän yli 5-vuotias. 

Tästä alkoi elämän pahin ja sumuisin vaihe. Markku muistelee tuolloin vain itkeneensä, hautajaisissa hän ei kyennyt sanomaan mitään, itki vain. Muuta hän ei tuosta ajasta muista. Paitsi yhden asian: hän näki unen kolmantena päivänä Katjan kuolemasta. Unessa tytär lepäsi valkoisessa kaavussa Jeesuksen sylissä puhtaan valkoisessa, ikkunattomassa huoneessa joka oli täynnä kirkasta valoa. Jeesus avasi kädellään Katjan silmät. Markku koki tämän unen lohdullisena ja toivookin että olisi mahdollista saada uni maalaukseksi. Hän pohtii, onko se mahdollista kun kuva on vain hänen mielessään. Löytyisikö joku joka pystyisi tämän haaveen toteuttamaan?  Markku lisää, ettei hän kuitenkaan niin sanotusti tullut uskoon vahvasti vaikuttavasta unesta huolimatta. Mutta myöntää, että on tullut kyllä mietittyä henkimaailman asioita. 

Suuresta surusta huolimatta elämää oli jatkettava. Perheessä oli jo toinenkin pikkuinen, jonka olemassaolo auttoi jaksamaan. Myös työ taikinan tekijänä Tammen leipomossa vei ajatuksia muualle. Myös muun muassa kolme ”isoa” L:ää on helpottanut oloa: liikunta, lukeminen ja leikinlasku eli kuuluisa huumorin kukka. Peruspositiivinen luonteenlaatu on ollut suuri vahvuus.  Elämä soljui hiljalleen eteenpäin kunnes heitti eteen uusia haasteita. Jonkin aikaa mielessä muhinut ajatus oli aika toteuttaa. Markku puki yrittäjän saappaat jalkaansa kaimansa Markku Sulanderin kanssa ja näin syntyi vuonna 1994 pienleipomo, Markun Pakari. Tästä ei mennyt kovinkaan kauaa kun nuorena solmittu liitto tuli tiensä päähän: edessä oli avioero.

Uusi elämä, uusi rakkaus, uusi yrittäjäkollega

Oli Lucianpäivä vuonna -97 kun Markku suuntasi firmansa pikkujouluun. Tapahtui niin, että pää meni pyörryksiin jostain ihan muusta kuin tanssista tai ”iloliemistä”! Samassa tanssiravintolassa oli eräs ihana nainen jonka seurassa leipuri tunsi viihtyvänsä paremmin kuin hyvin. Hän oli kohdannut tulevan vaimonsa, Railin. Suhde lähti vauhdikkaasti liikkeelle, kihloihin mentiin seuraavana vuonna  ja sitä seuraavana, -99 naimisiin. Markku kertoo että Railin tavattuaan hän jopa löysi itsestään sykkivän runosuonen ja tekstiä on syntynyt jonkin verran vuosien varrella, tosin vain pöytälaatikkoon. Ken tietää vaikka joskus vielä saisimme lukea leipurin lemmenlurituksia! Uuteen elämään mahtui myös iso menetys, kun viisi vuotta nuorempi veli päätti oman käden kautta raskaan viinanhuuruisen elämänsä vuonna 2008. Seuraavana vuonna Markun Pakarissa puhalsivat uudet tuulet, kun Sulander väistyi sivuun ja tilalle remmiin astui kokenut leipuri, Teuvo Kujamäki. 

Ei haavetta eläkepäivistä

Markku painottaa työnsä olevan elämäntapa, elämäntyö ja elämäntehtävä. Hän pitää työstään niin paljon, ettei haikaile eläkkeelle jäämisen perään. Ensi vuonna se olisi mahdollista, mutta hän haluaa jatkaa työntekoa hamaan tulevaisuuteen, kunhan vain terveyttä riittää. Markku korostaa hyvän peruskunnon ja kohtuullisten elämäntapojen merkitystä. Leipuri naurahtaa ja sanoo, että joskus viikonloppuisin voi myös nautiskella vaikkapa gin tonicia tai viskiä ja taas painottaa sanaa: kohtuudella ja nauraa makeasti sanoen, ettei ihan retkuksi heittäydytä!

Elämän nautintoja

Mieleisen työn vastapainona Markun elämässä näyttelee tärkeää osaa liikunnan ja lukemisen lisäksi musiikki. Ooppera on lähellä sydäntä ja hän käykin silloin tällöin vaimonsa kanssa haltioitumassa upeista ooppera esityksistä. Karita Mattila on Markun suosikkiesiintyjä ja mies on tähän asti seurannut maailmantähden esiintymisiä ruudun välityksellä. Mutta keväällä koittaa odotettu hetki: Markku suuntaa vaimonsa kanssa ihailemansa tähden konserttiin Helsinkiin.  Musiikkimaku ei rajoitu vain oopperaan, vaan monenlaista musiikkia tulee kuunneltua. 

Markku saa nauttia myös pappana olosta. Hänellä on 7-vuotias tyttärenpoika Jare. Markku kertoo että poika on kova hevifani ja pappa saakin kuunnella Jaren kanssa alan musiikkia. Poika myös laulaa ja paukuttaa innoissaan rumpuja. 

Tässä ja nyt

− Tätä nykyä elämässä on asiat hyvin. Saa edelleen työskennellä kutsumustyössään, jossa asiakaskohtaamiset ovat hyvin tärkeä osa työtä. Joistakin asiakkaista on tullut jopa ystäviä, Markku kertoo. 

Markku iloitsee myös siitä, että rakkaiden tyttärien ja lapsenlapsen kanssa on hyvät välit, kuten myös vaimon kanssa. 

− Samaan malliin kun elämä jatkuisi, niin ei valittamista!

Teksti: Anne Suurkonka

Kuvat: Markun kotialbumi